Meillä on uusi paimennusmestari! (tai ainakin taipparin hienosti läpäissyt paimenpoika)

Bortsu vai partis? Huomaa The Eye:)

Mukavin uutinen ensin: Bellman the Pusuhuuli alias Hiekkahentunen teki sen, selvitti partisten paimennustaipumuskokeen hyväksytysti ja vielä mukavin pistein vappuaattona Somerolla. Kolmas kerta toden sanoi!
Tuomari Kimmo Klossner arvioi Beltsun taidot ja taipumuksen näin:
(Arvosteluasteikko 0-5)

Kiinnostus lampaisiin: 5 Työskentelee hyvin intensiivisesti ja lähellä
Taipumus hallita lampaita: 3 Ei kokoa koko laumaa, ohjaajan syy osittain => vaatimusta enemmän
Henkinen kestävyys: 3 Hyvin ohjaajan hallinnassa
Yhteistyökyky/ohjattavuus (ei lasketa mukaan yhteispisteisiin): 5 Ohjaaminen helppoa ja vaivattoman näköistä.
Keskiarvo: 3,67
Kokonaisvaikutelma ja yleiskommentit: Hyvin koulutettu!

Tuo taipumus hallita lampaita -kohta hieman harmittaa, että en tosiaan vaatinut Beltsulta tarpeeksi, kun se otti laumaan kiertäessä hieman jyrkät kurvit. Treeneissä se on kaartanut taakse jo aika hyvin. No, laitetaan se jännityksen piikkiin. Erityisesti sydäntä kuitenkin lämmitti tuomarin kommentti hyvin koulutetusta koirasta:)

Palkinto hienosti suoritetusta taipparista:)

Bellmanin lisäksi lauantaina taipparin suoritti hyväksytysti kaksi partista, ja sunnuntaina läpäisseitä oli viisi.

Lauantain läpäisseet:

Pena (Honeytaste Smith Jarrod) : 5-4-4-4-ka 4,33
Elsa (Memorylane X-press Party): 5-4-4-4-ka 4,33
Bellman (Oldbear Stargazer): 5-3-3-5-ka 3,67

Suositellaan uusintatestiä:

Tytti (Tessalonikan Tytti Titiuu): 3-1-2-4-ka 2,00
Laku (Tessalonikan Tuutikki): 3-3-2-4-ka 2,66
Usva (Star Lace's Real-Airgiodach: 3-2-3-4-ka 2,66
Geisha (Double Scoth Black Philadelphia): 2-1-3-3-ka 2,00
Barbara (Oldbear Daydreamer): 3-1-2-3-ka 2,00
Santra (Oldbear Dreamslayer): 3-1-1-3-ka 1,66


Sunnuntain testin läpäisseet:

Rhyme 4-4-3-4-ka.3,67
Rover 4-3-5-4-4,0
Ovenslope Blues Troll 4-3-5-2-4,0
Ranger 4-5-5-3-4,67
Ovenslope Blackrundle 3-3-3-4-3,0

Suositellaan uusintaa: 

Runner 2-2-3-3-2,33
Ruggles 3-3-2-2-2,67
Ruffle 2-2-2-4-2,0
Rally 3-2-3-3-2,66



Bellmanin siskot Santra ja Barbara osallistuivat myös lauantain testiin. Sytyttelysessiossa kumpikaan ei oikein innostunut lampaista,  mutta ans olla, kun pääsivät itse testiin! Ei muuta kuin lisää treeniä, niin molemmat menevät testin heittämällä läpi:)

Ja mukavan taipparipäivän jälkeen päästettiin vapaalle:

Ja sitten vähän poseerattiin:

Taipparipäivän päätteeksi saimme kylään ihanan Ganja-kaverin, jota pojat suorastaan palvovat. Ganja pääsi sunnuntaina Svenssonin kanssa taipparireissulle, ja Suuri Paimennusmestarille Bellman jäi tällä kerralla kotiin (mitä protestoitiin ensin haukkumalla, sitten raapimalla ulko-ovea ja lopulta ulvomalla). Ganja oli mukana taipparissa toisen kerran; edellisestä testikerrasta oli ennättänyt vierähtää jo muutama vuosi. Ganjaa ei tällä kerralla lampaat kiinnostaneet ollenkaan; ehkä Ganja-papparainen, ensi syyskuussa jo 11 vuotta, ajatteli, että mitä sitä turhaan hötkyilemään tuollaisten eläinten kanssa:)
Svenssonin taipparipäivä oli yhtä kuin yhdet treenit, ja pääsi se kahdesti myös hakemaan lampaat toisesta aitauksesta. Muuten poikien vappupäivä oli tylsää häkissä odottelua sillä aikaa kun itse yritin hoitaa sihteerin tehtäviä. Kotona illalla meillä olikin sitten kaksi väsynyttä partispoikaa ja yksi jälleennäkemisestä erittäin onnellinen partispoika.

Bellman on taipparin lisäksi kunnostaunut myös muissa aktiviteeteissa. Pääsiäislauantaina piipahdimme Lappeenrannan näyttelyssä, josta tuomisina oli partisten ainoa EH...Tuomari Leni Finne oli Beltusta tällaista mieltä:

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kuono-osa. Varsin takaluisu kallo. Kokonaisuudessaan hieman lyhyt pää. Aavistuksen lyhyt kaula. Niukahko eturinta & etukulmaukset. Riittävä rintakehä. Hieman jyrkkä lantio. Melko ulkokierteiset käpälät. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus.

Että semmoinen näyttelyreissu. Viikkoa ennen pääsiäistä puolestaan kurvailimme Bellmanin kanssa Siuntion agikisoissa. Eka radalta tuli ihan tarpeeksi virheitä, peräti 25 pointsia, mikä taitaa olla meidän ennätys....toka radalta hylly. Molemmissa starteissa Bellman varasti lähdössä ja homma lähti lapasesta. Toka radalla puomi houkutteli hyppyä enemmän ja tiplu tuli heti alkumetreillä. Huokauksen huokaus. Nyt taas vaan treenataan ja kisoihin lähdetään vasta kun lähtö ja kontaktit ovat kunnossa...
Svensson joutui jättämään agikarkelot väliin kannuskynsiprobleemansa kanssa. Svensson on yhä antibioottikuurilla, joten agistartteja joudutaan sen kanssa nyt odottelemaan pieni tovi.

Tähän loppuun pieni siivu maalaisidylliä:

Jalkapuolipotilas

Jalkapuolipotilas Svensson nukahtaneena pihalla pallo suussa.

Kyllä se vaan niin on, että aina roiskuu kun rapataan. Eilisistä paimennustreeneistä palautui kotiin kaksi hyvin kuraista koiraa, joista toinen kinkkasi kolmella jalalla. Ja sehän tiesi lääkärireissua ja rahan menoa. Voihan huokaus.
Paimennustreeni meni kyllä oikein hienosti. Svensson sai kunnian hakea lampaat pihatosta, ja Svensson hoiti homman todella mallikkaasti. Kun avasin oven ja menimme Svenssonin kanssa pihalle, lampaat tietysti ryntäsivät toisesta ovesta sisään lampolaan. Menimme perässä lampolaan, ja kerroin Svenssonille, että lampaat pitäisi saada ulos => Svensson hoiti homman, lampaat ulos, ja ovi kiinni. Ajoimme lampiset toisen oven eteen, josta Marika nappasi neljä lammasta treenipaikalle. Svensson katseli tyytyväisenä vierestä, ja sitten päästiinkin saman tien treenaamn ihan kunnolla.
Svenssonin eka sessio meni ihan hienosti, enkä kovin pitkää treeniä sen kanssa ottanutkaan, kun sillä oli alla tuo tärkeä lampaidenhakutyö. Svenssonin jälkeen pääsi kehiin Bellman, joka teki  hommia hyvin siihen asti kun treeniä tuli odottamaan toinen koira, joka kävi aivan erityisen kuumana. Beltsu paineistui toisen koiran älämölöilystä niin kovin, ettei oikein halunnut tehdä hommia. Kyllä Beltsu lopulta kokosi itsensä ja teki pari mukavaa kuljetusta, mutta se oli silminnähden tyytyväinen, kun pääsi autoon huilaamaan.

Svenssonin toinen treeni ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, kun se loukkasi itsensä. Jätin Svenssonin istumaan ja odottamaan, kun itse kävelin vähän matkan päähän tarkoituksena lähettää Svensson lampaiden luo. Svenkka lähti aivan yllättäen ennen kuin annoin luvan, säntäsi lampaiden luo ja taisi napsasta yhtä lammasta pehvakarvoista, ainakin sen suusta löytyi hirveän iso kasa villaa...
Olin hieman kiukkuinen, sillä Svensson ei ole tehnyt tuota pitkään aikaan, viimeksi varmaan viime kesänä. Se on ollut hyvin hanskassa, mutta nyt taisi olla herralla kevättä rinnassa, grr. No, pidin puhuttelun ja Svensson oli kovin pahoillaan:) Ja sitten se alkoi nostella toista etujalkaansa. Ajattelin, että se on vain venähtänyt, mutta kotona sitten huomasin, että kannuskynsi repsotti ikävästi. Henkka lähti viemään potilasta lääkäriin, jossa potilas sitten rauhoitettiin, ja revennyt kannuskynsi otettiin kokonaan pois. Nyt Svensson sairauslomalla ja antibioottikuurilla. Toivottavasti Svensson oppi taas tästäkin jotain.
Koska Svensson ei voinut enää treenata, vaihdoin pikaisesti koiria ja otin Bellmanin kanssa toisen treenin. Olin tosi tyytyväinen, että Beltsu teki töitä kuin mitään häiriötä olisi siellä koskaan ollutkaan. Koiranhan ei pitäisi tietenkään ottaa paineita tuollaisista, mutta tuo Pusuhuuli on hieman pehmonsorttinen partis. Tai ehkä se vain esittää olevansa:)

Harmittaa vietävästi, että joudumme Svenssonin kanssa jättämään ensi lauantain agikisat väliin. Mutta onhan Bellman sentään mukana niissä geimeissä. Jospa niitä nollia alkaisi pikkuhiljaa tulla...

Voihan räkä!

Olin ilmoittanut Svenssonin ja Bellmanin Liedon eilisiin agikisoihin, mutta kisat jäivät meille vain haaveeksi. Torstaina iskenyt flunssa äityi sen verran sitkeeksi taudiksi, että vielä eilen oli pää niin täynnä räkää, ettei sellaisella päällä agiratoja kyllä mennä. Ja noiden poikien kanssahan tunnetusti mennään ja lujaa. No, kisoja tule ja menee; seuraavat startit ovat ensi lauantaina Showlinkillä ja sinne mennään taas yrittämään onneamme:)
Agilitykisojen sijaan suuntasimme Henkan kanssa Espooseen ensin ihanaan Plantageniin kukkaostoksille. Kevään ensimmäiset narsissit ja helmililjat ilostuttavat nyt pihalla, ja muutamat krassit kasvavat työpöydällä. Ihanaa, kun tulee kevät:)
Tällä viikolla ehdittiin käydä opiskelemassa paimennusjuttuja peräti kahtena päivänä, maanantaina ja torstaina. Svenssonin kanssa ollaan opiskeltu niin vaikeita juttuja, että meillä molemmilla on ollut pää ihan sekaisin. Mutta koko ajan mennään eteenpäin, ei suurin askelin, mutta eteenpäin kuitenkin:)
Bellmanin kanssa ollaan nyt keskitytty hakukaariin. Ne menevät jo aika mukavasti haukun säestyksellä:) Vasen puoli vähän tökkii, sillä Beltsulla on ollut koko ajan vaikeuksia kiertää vasemmalle. Ja tarkkana täytyy olla, etten komenna liikaa. Sellainen ei nimittäin sovi Pusuhuulen arvolle lainkaan; herra voi lopettaa työskentelyn kokonaan ja mennä ulko-oven viereen istumaan merkiksi, että nyt riitti:)

Kevättä kohti

Partapoikien blogipäivityksessä on ollut aika pitkä tauko, mutta partapojat eivät ole kadonneet minnekään. Äitini poismeno helmikuussa ja hautajaiset kuukausi sitten ottivat sen verran koville, että kaikkeen tekemiseen ei vaan riittänyt rahkeita. Mutta jospa elämä tästä taas alkaisi rullata mukavammin, ja kevätkin tekee tuloaan.
Svensson ja Bellman ovat kaikesta huolimatta päässeet harrastamaan ihan sydämensä kyllyydestä: agia ja paimennusta joka viikko, ja lisäksi ihania pitkiä metsälenkkejä:)
Lauantaina kävin molempien murusten kanssa loikkimassa oman seuramme järjestämässä Hallicupin viimeisessä osakilpailussa. Ei mennyt ihan putkeen (tai nimenomaan putkeen meni, kun niitä veivattiin radalla moneen kertaan), mutta tulokset sentään molemmille. Svensson nappasi radalta 10 virhettä ja yli 10 sekkaa alle ihannejan. Bellmanin kanssa sählättiin radalta 20 virhepistettä ja yli 11 sekkaa alle ihanneajan. Niillä päästiin kuitenkin pisteille, Svensson oli muistaakseni kuudes ja Bellman kahdeksas.
Hieman yllätyin, kun Beltsu sijoittui cupin kokonaiskilpailussa maksikisaavien sarjassa komeasti kakkoseksi. Meillä oli kuitenkin vain yksi osakilpailuvoitto, yksi nelossija ja pari heikompaa. Mutta kyllähän meille kakkosija ja lahjakortti Lägin virallisiin kisoihin kelpasi vallan hyvin!
Eilen sunnuntaina pakkasimme haukut autoon ja kurvailimme Hankoon rakkaan isosiskoni ja miehensä luo. Suunnitelmissa oli lähteä pitkälle päiväretkelle eväinten kera, mutta sää oli niin sumppuinen ja ikävä, että teimme vain noin tunnin lenkin meren rannalla ja evästimme sisätiloissa.

Tuossa yläpuolella Svensson nautiskelee sydämensä kyllyydestä talven viimeisestä reissusta meren jäälle. Ihan rannassa oli vielä jäätä, mutta muutaman metrin päässä oli jo isoja sulapaikkoja, joten haukut eivät voineet ottaa kovia spurtteja kohti taivaanrantaa:)

Tänään aamulenkillä huomasin harmikseni, että koko talven niin hyvin palvellut metsäpolku ei ole enää kävelykelpoinen. Välillä upottiin poikien kanssa ihan kainaloon asti, kun yritimme rämpiä eteenpäin lumessa. Tästä lähtien on tallusteltava vain tietä pitkin -tylsääkin tylsempää- ja odottaa, että lumet sulaisivat sen verran, että metsässä pystyisi taas kävelemään.
Vetäistiin tänään lähes 12 kilometrin kävelylenkki. Nyt molemmat ovat ihan kerällä lattialla keräämässä voimia seuraavaan koitokseen eli iltapäivän paimennustreeniin:)

Partoja ja vähän pienempiä partoja

Ensin vähän lämmitellään...

...ja sitten ravistellaan

Sitten odotellaan, että joku tulisi taistelemaan kepistä...

...ja sitten juostaan keppi suussa karkuun...ja pujottelukepit odottavat lumessa parempia pujottelusäitä.

Ja taas mennään! 

Tässä ollaan jo tutustumassa Bellmanin sisarpuoliin...

...jotka näyttivät kovin hurmaavilta!

Vai mitä sanotte tästä?

Mallina olo on rankkaa....

...ja joskus saattaa väsähtää kesken poseerauksen.

Kuka voisi vastustaa?

Tyttöystäviä, agiliitoa ja lampaanhajua, eikun -tuoksua:)

Neljä partista on aika paljon enemmän kuin kaksi partista. Jalkoja on tuplasti lisää, ääntä on tuplasti lisää, risuja on tuplasti lisää. Tässä tapauksessa ääntä ja risuja on tosin triplasti lisää. Svenssonin ja Bellmanin tyttöystävät Raisu ja Selma ovat saapuneet kylään:)
Meillä on perjantaista asti painittu, juostu kilpaa, taisteltu kepeistä, vedetty hännästä, purtu korvasta, nuoltu suupieliä ja heilutettu vinhasti häntää, kun kaverukset ovat nauttineet partismaisesta yhteiselosta. Kovin onnellisilta nuo partakaverit vaikuttavat; juuri tätä kirjoittaessa mustat rötköttävät lattialla vieri vieressä. Hiekkapoika Bellman on tapansa mukaan loikoilemassa saunan viileällä kivilattialla.
Eilen sunnuntaina vierailevat tähdet saivat jäädä kotiin nukkumaan, kun minä iskin jo ennen aamuseitsemään tietä Svensson ja Bellman kyydissä. Suuntana oli Kirkkonummi ja agikisat. Oikeasti, onko järkeä herätä vapaapäivän aamuna vapaaehtoisesti klo 6 ja startata kaksi tuntia myöhemmin agiradalla? Ei ole. Mutta siellähän me kuitenkin oltiin, ihan yhtä pirteinä kuin muut kisaajat...
Ensin starttasin Svenssonin kanssa hyppyradalla. Olin sen verran väsynyt, että en tajunnut edes jännnittää, ja se oli hyvä juttu se. Svenssonkin oli vielä aamupöpperässä, eikä ehtinyt kerätä kierroksia. Meillä meni rata niin hyvin kuin vain mennä voi. Tai no, olisihan se nolla saanut tulla, mutta en valita. Tuloksena oli kaksi riman pudotusta, aika yli 13 sekkaa alle ihanneajan ja tuloksena siis 10. Molemmat rimat putosivat tiukoissa kurveissa. Pujotteluun meno ja pujottelu meni komeasti, ja muutamat pakolliset valssit kuin valssi:) Oikein hienoa!

Hypärin jälkeen Svensson pääsi häkkiin jatkamaan kesken jääneitä uniaan, ja estradille astui Bellman. Ekalla agiradalla tuloksena Svenssonin tapaan kymppi. Toinen virhe tuli A:n alastulolta, toinen puomin alastulolta. En varmistanut kontakteja tarpeeksi, vaikka olisi pitänyt. Että otti päähän. Mutta muuten oikein kelpo rata, ja ihaneaika yli 10 sekkaa alle. Not bad!
Toinen agirata lähentelikin jo grande katastrofia. Beltsu jostain syystä hyppäsi renkaan kahdesti renkaan välistä, joista tuli kiellot. Sitten pari virhettä muuten, ja kolmas kielto tuli radan loppupuolella, kun en saanut Beltsua menemään hankalasta kulmasta putkeen.
Mutta kokonaisuutena tosi kiva kisapäivä, ja päästiin jo puolenpäivän aikaan köröttelemään kohti kotia.

Mukavat vapaapäivät huipentuivat tänään, kun Svensson ja Bellman pääsivät toisen lemppariharrastuksensa eli paimennuksen pariin. Tänään oli molemmilla niin onnistuneet treenit, että ei oikeastaan paremmasta väliä. Molemmat olivat eka treenin pienessä aitauksessa lampaiden kanssa, ja molemmat toimivat kuin unelma. Bellmania vähän jänskätin, sillä se ei toimi kovin hyvin pienessä tilassa lampaiden kanssa, mutta nyt ei ollut yhtään mitäään ongelmaa. Beltsu vaan  yhä yrittää napsia lampisia pehvasta, mutta eiköhän se jää pois ajan kanssa.
Bellman teki vain yhden treenin, Svensson pääsi toisella sessiolla jatkaman viime viikon vaikeaa poikittaiskuljetusta. Svensson oli aivan selvästi pohtinut asioita: nyt se teki niin monta hienoa kuljetusta, että päässä on ollut pakko raksuttaa.
Me kurvailtiin kotiin hymy karvaisilla ja hieman karvattomammalla huulilla. Ihana treenipäivä!

Nenäpäivä

Pirteä pakkaspäivä sai pohtimaan koiran kirsua. Koiran, tässä tapauksessa tietysti partacollien, kirsu on sitten mainio kapistus. Se voi olla musta -kuten tuossa yläpuolella nenämallillamme Svenssonilla, ruskea, sininen tai vaaleanpunainen kuten toisella nenämallillamme Bellmanilla, jonka kirsua voi ihastella tuossa hieman alempana.
Kaikkihan tietävät, että koiran nenä haistaa aika monta tuhatta, tai peräti miljoona kertaa paremmin ja tarkemmin kuin meidän ihmisten vastaava ruumiinosa. Ei lainkaan huonosti:)

Svenssonin kirsu on kuin lakritsia. Tai salmiakkia. Tai vaikka iso nokipala. Useimmiten taidan kutsua Svenssonia lakritsinenäksi, sillä sitä kirsu mielestäni eniten muistuttaa.
Ekalla partiksellani Henkalla oli sininen kirsu. Se oli kuin iso mustikka keskellä päätä. Tyhmempi olisi saattanut luulla, että Henkalla oli aina kylmä, kun nenäkin oli sininen, mutta toisaalta Henkkaa olisi voinut luulla kirsun värin perustella myös siniveriseksi:)

Ruskeista partiskirsuista minulla ei ole syvällisempää ja omakohtaisempaa kokemusta, mutta vaaleanpunaisista kirsuista sitäkin enemmän. Tai oikeastaanhan Bellmanin nenä on kinuskin värinen, tai toffeen, mutta nehän nyt ovat melkein sama asia. Joku voisi sanoa Bellmanin nenää punaiseksi, mutta en minä. Paitsi, että jouluna Bellman on itseoikeutetusti meidän perheen Petteri Punakuono.

Ja kun vauhtiin päästiin, mietitäämpä partiskirsun mallia ja kokoa. Svenssonilla on aika tavallisen kokoinen ja muotoinen nenä, kuten kai medelsvenssonilla kuuluukin olla. Myös Beltsun nenä on kokoa L. Ainoalla tyttöpartiksellani, edesmenneellä Hertalla oli pieni pikimusta nenä. Hertan kirsu oli aatelismallinen, eli hieman kyömy. Vaikka nenä oli pieni, hajuaisti oli melkoinen: Hertan nenä haistoi herkun kuin herkun, mistä tahansa.

Svensson ja Bellman lähtevät nyt nenineen kohti agilityhallia, jossa on tarjolla perjantai-illan ratakiemurat ja -koukerot!

Pirtsakkaa pakkaspaimennusta bäiden parissa

Meidän partapoikien actionit ovat viime päivien aikana olleet lenkkeilyä raikkaassa pakkassäässä ja paimennusta treenipaikallamme Somerolla. Viime lauantaina viihdyimme Somerolla paimennuspäivässä varhaisesta aamusta pitkälle iltapäivään ja sen jälkeen oltiinkin koko porukka aivan tattis.
Paimennuspäivissä systeemi Svenssonin ja Bellmanin osalta on ollut se, että Svensson treenaa koko rahan edestä, mikä tarkoittaa yhteensä neljä treeniä, kaksi aamupäivällä ja kaksi lounaan jälkeen iltapäivällä. Bellman taas treenaa siitä vain puolet, eli yksi treeni aamupäivällä ja yksi iltapäivällä. Svenssonhan rakastaa paimennusta enemmän kuin mitään (luulisin), ja neljä treeniä ei tunnu missään, paitsi onnellisena väsymyksenä päivän jälkeen. Bellmanille neljä treeniä olisi liikaa, sen herkkä luutunsoittajan pää ei vielä kestä sellaista armotonta menoa, jota vain lampaat voivat tarjota. Joten puolikas treenipäivä on Beltsulle passeli, ainaklin tällä haavaa.
Svensson ja muut partakaverit (lukuunottamatta Beltsua ja muita aloittelijoita) treenasivat aika vaikeita juttua, esimerkiksi poikittaiskuljetusta. Se oli sekä Svenssonille että etenkin mulle ihan liian vaikeaa; tuntui, että olin aina aivan väärässä paikassa, enkä sitten osannut koiraanikaan neuvoa. Mutta, mutta: kun sitä vaan hiottiin ja hiottiin, niin jonkinlaisen välähdyksen näin Svenssonin karvaisessa päässä. Ja ehkä omassa, hieman karvattomammassa päässä. Kyllä se siitä!

Lisäksi harjoiteltiin häkitystä ja muuta mukavaa, enimmäkseen sellaisia perusjuttuja. Bellmanin kanssa keskityin vain kuljetukseen. Sitten tein sen virheen, että kielsin Beltsua jostain, ilmeisesti liikkumisesta liian lähellä lampaita. Siitähän tuo luutunsoittaja otti nokkiinsa ja meni ulko-oven eteen istumaan. ''Siinähän treenaat, minä lähden täältä pois just nyt.''

Paimennuspäivän jälkeen nukuttiin kaksi yötä ja maanantaiaamuna taas takaisin Somerolle aamutreeneihin. Svenssonin kanssa jatkettiin poikittais- tai sivuttaiskuljetusharjoitusta, ja nythän tuo Sven-Göran oli jo yöt nukuttuaan oivaltanut jutun jujun paremmin kuin lauantaina. Kauhean hidasta tämä edistyminen on, mutta kyllä se siitä, vaikka ihan naperon askelin:)
Ja sitten Bellman: se oli kuin herra ja hidalgo lampaiden kanssa, ei nokkiin ottamista, vaan itsevarmasti paineli lampaiden perässä (ja yritti näykkiä niitä pehvakarvoista, mikä ei oikeasti ole sallitua). Jäipä hyvä mieli treeneistä!

Sylivekkijaakotusniistopersjättö ja pää ihan sekaisin

Erikoinen viikko takana: vain yhdet treenit, muuten viikko soljui mukavasti metsälenkeillä. Viikon ainoat treenit olivat sitten sitäkin antoisammat, jälleen kerran. Perjantai-illan agihuumassa kiemuraisia ohjauskuvioita tarjoili koutsimme Marju, ja illan treemana olivat nuo otsikon nimet, joita tällainen 90-luvun agioppilas yrittää omaksua. Aika hyvin on jo muistissa, mitä mikäkin nimi tarkoittaa, mutta niiden omaksuminen käytännössä onkin sitten aivan toinen juttu. Saati että niitä uskaltaisi  joskus käyttää kisoissa. Huh.
Bellman pääsee yleensä ensimmäisenä radalle ja Svensson saa jäädä häkkiin odottelemaan. Bellman kuumuu niin paljon, että sen on parempi päästä purkamaan heti energiansa, ja treenin jälkeen se onkin suhteellisen rauhallinen häkissään. Illan treeni meni Beltsun kanssa mukavasti, siis sitten kun itse opin olemana oikeassa paikassa ja näyttämään oikein. Siitä olen tyytyväinen, että lähdössä paikallaolo sujuu jo oikein hienosti, eikä siinä oteta varaslähtöä oikeastaan ollenkaan. Mutta, mutta: saas nähdä, että kun seuraavan kerran mennään kisoihin, jätkä karkaa radalle välittömästi kun olen laittanut sen istumaan lähtöön. Hope not.
Niin, Beltsun kanssa siis hyvä treeni. Svensson meni myös mallikkaasti, siis siihen asti kun se juoksi mun kanssa kilpaa puomilla -siis minä puomin vierellä- ja yritti lentää alastulon. Niinhän siinä kävi, että koira lensi suoraan eteeni ja meinasin kaatua koirani päälle. Ei kun puomi uudelleen, ja sitten Svenssonin housut tutisivat. Uusi puomiyritys kesti lähemmäs 10 minuuttia, ennen kuin mösjöö uskalsi tassutella sen päästä päähän. Huoh.

Ne perjantain treeneistä. Onni potkaisi, kun pääsin nappaamaan Lägin tuntipörssistä eiliseksi molemmille pojille ylimääräiset tunnit. Parasta oli se, että tunnin teemana oli kontaktit, siis juuri sitä, mitä kipeästi tarvitsemme.
Oikein hyvää kontaktitreeniä olikin. Hassua oli, että perjantai-iltana puomilta pudonnut Svensson meni puomin heti ihan ookoo, ilman mitään ongelmaa. Mutta ei kyllä yrittänyt enää lentää alastuloa, vaan kontakti otettiin oikein  nätisti:)
Mentiin kontakteissa ainakin askel eteenpäin. Nyt vaan täytyy itsekseen ahkerasti treenailla niitä, että ne kontaktit oikeasti iskostuisi noiden karvaisten kavereiden päähän!

Uusi viikko alkoi tosi komeasssa talvissäässä. Tänään taitaakin olla ohjelmassa lumikenkäilyä:) Huomenna pojat pääsevät pitkästä aikaa paimentamaan, ja lauantaina on luvassa paimennusta koko päivän. Bää!

Tuulitukat

Aikamoinen tuiverrus ollut yöllä; saldona yksi kaatunut kuusi omassa metsässä ja umpeen mennyt lenkkipolku. Vaan ei pieni tuuli ja tuiverrus partapoikia haittaa, päin vastoin. Turkki hulmuaa niin hienosti tuulessa, ja mitä kovempaa mennään, sen paremmin tukka tuulettuu!
Tässä kuvassa ollaan vielä maltillisesti odottamassa päivälenkin aloitusta kotipihalla. Lenkillä pojat joutuivat välillä kahlaamaan melkein kaulaa myöten, kun tuuli oli lennättänyt lumet lenkkiväylällemme. No, lihakset kasvavat kun joutuu vähän urheilemaan:)
Jos ei tuulisi, tänään olisi ollut tosi hieno ilma. Suojaisassa paikassa voi tuntea auringon lämmittävän; josko kevät sieltä jo tulisi? Toisaalta, helmikuukin on vielä edessä, ja se taitaa olla kuitenkin talven kylmin kuukausi..

Lauantaihepuli

Tänään on ollut taas niitä päiviä, jolloin partapojille ei riitä sitten yhtään mikään liikunta. Svensson ja Bellman selvästi tiesivät, että mulla on vapaapäivä. Ja vapaapäivä taas merkitsee partapoikien mielestä sitä, että ollaan aamusta iltaan ulkona lenkkeilemässä ja leikkimässä. Vaan kun ihan noin se ei vaan voi mennä..
Aamupäivällä ohjelmassa ihan kelvollisen pituinen eli tunnin lenkki. Sen jälkeen täytyi kiiruhtaa jumppaan, johon olin ilmoittautunut. Se ei sitten mennyt partapojille jakoon olleenkaan. Ne olivat väkisin tunkemassa mukaan ulos, vaikka kuivattelivat vielä aamupäivälenkin jälkeen suihkutettuja tassujaan.

Urheiluvaatteet on partapojille sama kuin koiralenkki, tai treeni tai mikä tahansa muu, kunhan siihen kuuluu koira. Rautalankaahan siinä taas tarvittiin, että voitiin pojille vääntää sellainen yksinkertainen asia, että ''vaikka nyt mulla on ulkoiluhousut jalassa, ei mennä lenkille, vaan minä menen jumppaan.''
No, pitkin hampain kaverit jäivät kotiin, ja Svensson juoksi työhuoneen ikkunaan katselemaan perääni ja tihruttamaan muutaman krokodilinkyyneleen.

Zumbatunti oli mainio ja sen jälkeinen Power Core -tunti aivan yhtä mainio. Mukavaksi onneksi Lotta oli samassa jumpassa, ja sovimme partistreffit jumpan jälkeen. Svensson ja Bellman saivat lohtua kamalan pitkän -peräti kaksi tuntia- yksinolonsa jälkeen oloa helpottamaan, kun Lotta kera Tildan ja Taffyn tuli meille lenkille.
Tehtiin puolentoista tunnin kävelylenkki metsäpolulla ja metsätiellä, ja nyt nuo karvakaverit ovat vihdoinkin rauhoittuneet ja ilmiselvästi sitä mieltä, että päivän liikunta-annos alkaa kelvata:)

Agiliitoa ja hammastelua tiistai-illassa

Tänään piti olla salitreeni-ilta, mutta sitten näin tarjolla kaksi vapaata paikkaa Lägin tuntipörssissä... Ja koska vapaat paikat suorastaan huusivat Svenssonin ja Bellmanin nimeä, ostin vuorot oitis. Huomenna sitten salille ja juoksemaan.
Tuntipörsseilimme agitreeneissä Kaarinan koutsaamina, illan teema oli tyyliä silmät kiinni, kaasu pohjaan ja menoksi. Sopi siis meidän partaveikoille:) Ja kyllä siinä saikin juosta, että pysyi haukkujen menossa mukana. Radalla oi vain yksi kontaktieste -A- jonka Svensson loikki taas tuttuun tapaansa ihan miten huvitti. Ja sitten heti alastulon jälkeen hyppäsi minua vasten suu auki, ja nyt on reidessä aika komean näköiset hampaanjäljet. Ja on muuten kipeä.
Pientä hammasepisodia lukuunottamatta treeni menikin sitten mukavasti. Kiva päästä välillä kirmaamaan ihan täysillä ilman vaikeita ohjauskoukeroita tai kontakteja -niin tärkeitä kuin ne kontaktit meille ovatkin. Haukut ovat väsyneitä mutta tyytyväisiä, eli päivän tavoite on saavutettu!

Kimppalenkkiä ja rytmitystä

Partaiset lammaskoirat (ja yksi pienempi parraton paimenkoira) täyttivät Muijalan metsät eilen, kun treffatiin partiskimppalenkin merkeissä. Karvainen kaverimme Ganja tavattiin pitkästä aikaa, ja jälleennäkeminen oli erityisen lämmin. Svensson ja veikkansa Taffy olivat aivan sekaisin arvostetun partisherran näkemisestä: ne oikein palvoivat idoliaan.
Kimppalenkillä matkassa olivat mukana myös Tilda ja Bree, Ansa, Kimi, Liina ja Bellman kera ihmisten. Ihan kunnon kokoinen joukko tarpomaan privaattimetsäpolullamme:)

Lenkin päätteeksi grillattiin muutama paketti makkaraa (kunhan olin ensin aamulla saanut kaivettua grillin esiin noin metrin korkuisen lumipenkan alta...) ja nautittiin niitä hyvässä seurassa. Ja koiratkin kyllä saivat osuutensa herkuista, vaikka oheinen kuva kertoo kaikkea muuta. Svensson, joka on taas muutamana aamuna jättänyt ruokansa syömättä, katsoo ihaillen Eijan makkaraa:)

Tässä on uusi ystämme Bree, jonka sisko Liina on jo laitettu autoon lepäämään rankan lenkin jälkeen. Taisi kyllä Breekin ottaa ihan kunnon nokoset kunhan pääsi kotiin:)



Svensson ja Bellman ottivat lenkkeilyn päätteeksi parin tunnin päikkärit, ja sitten taas mentiin. Ostin tuntipörssistä molemmille pojille agitreenivuoron, jonka tällä kerralla veti Tiina, ja illan teemana oli rytminvaihdokset. Olipa tosi hyvät treenit! Ja kun itse vielä muistaisi sen, että siellä radalla ei huudeta koiralle ''Tässä!'' eikä mitään muutakaan turhaa....ja sitten kun mentiin rataa ilman  yhtään suullista käskyä, niin jätkäthän tekivät niin tyylikkäästi, että. Hiki siinä tuli, kun aika monta kertaa juostiin, mutta onneksi en ole ihan rapakuntoinen.
Vielä kun saisi ne kontaktit kuntoon, niin a vot. Mutta jospa kuitenkin käväisisi katsomassa Agilityliiton sivuilla kisakalenteria.....

Sikailija-Sid x 2

Muistaako joku vielä 80-luvun ja Kenny Everett Shown ja siinä Sikailija-Sidin? No, 2000-luvun Sikailija-Sidit löytyvät meiltä...
Svenssonin ja Bellmanin aamupäivään kuului agilityn epikset eli Hallicup oman seuran hallilla. Kiva päivä kaikin puolin ja mukavasti kisaajia, vaikka ajokeli ei ihan parhaasta päästä taas ollutkaan. Kaikki olisi ollut siis pelkkää auvoa lukuunottamatta partapoikien ratasuorituksia...
Svensson starttasi radalle maksikisaavien kakkosena. Svensson sinkoili sinne tänne ja tuonne, ja sitten kliimaksina hyppäsi A:n alastulon melkein esteen harjalta. Huoh. Ja taisi plakkarissa olla väärä ratakin jo siinä vaiheessa, joten jätin radan kesken, kun ei näyttänyt siitä hommasta kesää tulevan.
Ja sitten Bellman radalle numerolla 10. Luutunsoittaja ryökäle meinasi varastaa lähdössä, mutta ehdinpäs viime sekunnin murto-osassa karjua sille että ''Odota!'' ja jäihän se odottamaan. Ja sitten mentiin ja lujaa. Ei mikään tyylikäs suoritus, mutta radalta tuli lopulta kuitenkin vain 10 vp ja ihnanneaikakin alitettiin. Sijoitus tänään neljäs ja cuppisteitä tuli muutama taskuun.

Uusintaradalla, kun ei tarvinnut enää jännittää eikä ollut paineita, molemmat pojat vetäisivät ihan kelpo radat. Svenssonkin olisi saanut tuloksen, mutta uusintarataa ei lasketa mukaan tuloksiin. Mutta päästiinpä ottamaan se hyvän treenin kannalta.

Huomenna taas agihallille kokeilemaan, miten meillä sujuu rytmin vaihdot radalla:)

Ja tuo yllä oleva kuva on tänäiseltä metsälenkiltä. Päästeltiin koko porukka vähän höyryjä aksan jälkeen!

Takaakiertoja perjantai-illassa

Joskus 20 vuotta sitten paras paikka viettää perjantai-iltaa oli ehdottomasti baari. Nykyään se on agilityhalli. Mahtaako se kertoa enemmän baareista vai minusta? Hmm.
Tänäisen perjantai-illan agitreeneissä teemana oli takaakierrot, ja voi pojat, kyllä me kierrettiinkin itsemme pyörryksiin:) Silloin kauan sitten, joskus viime vuosituhannen puolella kun lajia aloittelin, takaakierroista ei kukaan ollut varmaan kuullut yhtään mitään. Laji kehittyy ja ohjaukset ja treenit sen mukana, onneksi!

Koutsimme Sinikka oli tehnyt meille sujuvan, juostavan ja nopean radan, jossa päänvaivaa aiheutti nuo takaakierrot. Onneksi olen niitä kuitenkin treenannut ja itse asiassa ne menevät melko mallikkaasti sekä Svenssonin että Bellmanin kanssa. Mutta tänään taas huomattiin, että treeni tekee terää eikä se niin helppoa ole kuin olisi luullut.
Ensin kehiin pääsi Bellman (koska se kuumenee niin vietävästi hallilla, että parempi päästää sen höyryt ulos samantien), joka tavoilleen ja tyylilleen uskollisena pomppi ja loikki ensin sinne ja tänne ja tuonne ja sitten  yritettiiin rauhoittua lähtöesteen taakse. Lähtötreeni alkaa tuottaa tulosta: Beltsu ei edes yrittänyt varastaa lähdössä. Takaakierrot sujuivat ok, mutta täytyy saada Bellman irtoamaan vielä paremmin kiertämään esteet. Anyway, päivän saldo oli ok+:)

Svenssonin kanssa otettiin samat kuviot, tosin sillä erotuksella, että Svensson ei ennen rataa loikkinut eikä pomppinut, vaan sen sijaan haisteli mattoa...huokaus. No, kyllä siitä päästiin nopsaan radallekin ja tekemisen meininki oli heti päällä. Svensson teki illan komeimman loikan puomilta: hyppäsi alas melkein heti alastulon alussa. Ei kun puomi uusiksi ja siinä saikin taas yrittää hidastella, mutta toisella yrittämällä tassut jo ottivat kontaktiin.
Takaakierrot sujuivat Svenssoniltakin aika mainiosti, mutta sama juttu kuin Beltsulla: täytyisi irrota esteelle vielä paremmin. Siinäpä taas yksi treeni lisää siihen meidän tosi pitkään to do -listaamme:)

Perjantai-ilta oli siis kaikkien meidän mielestä huippuhauska! Huomenna päästään ehkä toteuttamaan illan treenausta käytännössä, kun startataan heti aamutuimaan omissa epiksissä eli Hallicupissa. Kuulemma siellä on hyvät palkinnot.....

Lambit riviin -järjesty!

Svenssonin ja Bellmanin treenikalenterissa oli paimennuksen vuoro jälleen tänään. Svenssonin kanssa käytiin tarjoamassa lambeille ohjattua liikuntaa kahden session verran, Bellman juoksutti lampaita yhden treenin innolla.
Svensson oli vielä hieman väsynyt viikonlopun rankasta (mutta ah niin antoisasta) paimennuspäiväistä, ja homma hoituikin tänään hieman kuin hidastetussa elokuvassa. Ekana treeninä oli poispäinajoa, ja ajoittain tehtävä suoritettiinkin ihan mallikkaasti, mutta kovin, kovin hitaanlaisesti. Ulkona Svensson on tehnyt poispäinajoa jo aika hyvin, mutta sisällä pienessä tilassa se on vähän epävarma, kun lampaat ovat niin kovin lähellä.. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lampaat innostuisivat jaakaamaan pientä partacollieta!
Toinen treeni oli tänään hakukaariharjoitus, ja siinä Sven-Göran onnistuikin oikein hienosti. Eipä olisi uskonut, että vielä viime vuonna hakukaaret menivät lähes poikkeuksetta ihan persiilleen, kun piti sännätä sata lasissa kohti lampaita, ''enkä mä mitään hakukaaria ehdi tehdä kun on niin kiire''...Joten eteenpäin on menty, ainakin vähän:)

Bellmanin kanssa jatkettiin siitä mihin viime kerralla jäätiin eli tehtiin ihan peruskuljetusta. Beltsu oli tänään varsin innokkaalla paimennusfiiliksellä, ja suuntaa vaihdettiin pienellä haukun säestyksellä:) Kyllä tuosta hiekkapojasta kasvaa mainio paimenpoika, kunhan se saa vielä lisää itseluottamusta. Hassua, että agikentällä Bellman on kuin tulta ja tappuraa, mutta lambien kanssa kovin nöyrää poikaa!

Paimennustreenien jälkeen vetäistiin vielä tunnin lumikenkälenkki ja tampattiin lenkkipolku siedättävämpään kuntoon ennen pakkasia, joita toivottavasti on taas tulossa.

Ihanat neidit lenkkiseurana

Jos joku kuuli eilen illalla Lohjan seudulla kovaa jyrinää ja vinkumisen sekaista murinaa, se ei ollut lumiaura, lentokone, juna eikä muukaan liikenneväline vaan meidän karvainen Pusuhuuli alias Bellman. Viikonloppu uintitreeneineen, agiliitoineen ja paimennuksineen otti hiekkapojalla niin koville, että lauantai-ilta meni uneksiessa ja unessa juoksiessa saunan lauteiden alla. Hirmuinen meteli kuului, kun Bellman näki jotain ihanaa partisunta ja sätki jaloillaan vauhtia.Sauna on yksi  Beltsun lempparipaikoista; siellä on mukavan viileää ja rauhallista lekotella.

No, yön hyvin levättyään partapojat olivat aamulla taas energiaa täynnä. Sunnuntain kunniaksi Svensson ja Bellman treffasivat tyttökaverinsa Raisun ja Selman päivälenkin merkeissä. Kaveruksilla riittää virtaa ja vauhtia aina kun tapaavat, ja niin tänäänkin.
Tästä onkin hyvä aloittaa taas uusi, energinen viikko!

Hakukaaria ja muuta mukavaa lammastelua

Tänä aamuma heräsimme hampaita kalisuttavan kylmään aamuun, mutta muuten tunnelma oli heti aamusta mukavan lämmin. Päivän ohjelmassa oli koko hela dagen paimennusta ja kavereita, siis ihan paras päivä, jos meidän pojilta kysytään!
Partispaimennushappeniginssa Swedun paimennuskoululla Somerolla Svensson ja Bellman treffasivat kivat kaverinsa Taffyn, Tykin, Petsun (eli Svenssonin rakkaat veljet ja maailman parhaan isän), Tildan, Nellin, Gimmen, pikku Parmiagianon, eikun Breen, sekä Alicen (eli Bellmanin hemaisevan tyttöystävän).

Päivä alkoi hakukaarilla ja päättyi poispäin ajoon, ja siinä välissä tehtiin ankarasti kaikkia muita töitä hihat ylös käärittyinä. Niin ja syötiin jälleen kerran niin herkullista ruokaa, jotta. Svensson, entinen Kuuma-Kalle, on nykyään kyllä Kolee-Kalle tai Kylmä-Kalle, sen verran coolisti herra taas homman hoiti. Mitä pidemmälle päivä ehti, sitä vaikeammiksi treenit kävivät, ja sitä coolimpi Svensson oli, kun ei kummatkaan oikein keksitty, miten oltaisiin klaarattu homma oikein. Mutta sitä varten siellä taas oltiin, että treenattaisiin ja opiskeltaisiin:)

Bellman, tuo hassu luutunsoittaja, treenasi puolikkaalla ajalla eli kaksi treeniä päivän aikana. Ihan kivasti meni eka treeni, toisessa treenissä Beltsu oli vähän epäileväinen, mutta onneksi sain sen kanssa tehtyä ihan lopuksi pari ok kuljetusta, niin meille molemmille jäi hyvä mieli.

Lampaiden ja treenin ohella ihan huippua oli tietysti painella tuhatta ja sataa eestaas metsätiellä. Kaverit on niin ihana juttu:)

Tämän viikon saldo on kolmet paimennustreenit, kahdet agitreenit ja yksi uintitreeni (Bellman). Ei lainkaan huono viikko!

Uimamaisterin paperit (melkein) taskussa

Perjantaiaamu valkeni ainakin läntisellä Uudellamaalla kauniina, mutta Bellmanin taivaalla oli musta pilvi: aamuruoasta ei tietoakaan. Bellmanille on elämää suurempi järkytys, jos aamu- tai iltaruoka jää saamatta. Tänä aamunakin hommassa oli kaikki katastrofin ainekset, mutta kun kukaan ei voinut auttaa. Aamupäivän ohjelmassa oli nimittäin uintireenit, ja uimaope oli suositellut, että altaasen mennään maha tyhjänä.
Svensson oli solidaarinen eikä syönyt myöskään aamuruokaa. Tosin Svensson sai sapuskakipon kirsunsa eteen heti kun auton perävalot katosivat aamuhämärään, mutta siitähän Bellman oli onnellisen -tai tässä tapauksessa onnettoman- tietämätön.


Ja sitten Bellmanin elämän ekaan uintitreeniin:

Beltsulle oli varattu Hyvinkään koirakylpylästä puoli allasta omaa treeniä varten. No, Beltsu sai sitten pulikoida koko altaan leveydeltä ja pituudelta, kun olimme ainoat siihen aikaan hallilla. Uimaope oli Bellmanin henkisenä ja myös fyysisenä tukena alussa, mutta kun homma oli hanskassa, Bellman sai ihan itse uida altaan päästä päähän ja kulmasta kulmaan:)
Eihän Bellman ensin halunnut mennä altaaseen lainkaan, ja kun se joutui uimaan, se yritti heti ensi töikseen kiivetä reunasta ylös. No, ei onnistunut, joten uintimatka jatkui eteenpäin. Muutaman kerran Beltsu ui ohjaajan kanssa, mutta sitten se saikin mennä ihan itsekseen. Eikä huonosti mennyt lainkaan, ja opettajakin kehui Bellmanin hyvää uintitekniikkaa.

Jos ei heti tästä ekasta kerrasta Bellmanin uikkareihin saa uimamaisterin merkkiä, niin ainakin se kandin merkki täytyisi saada! Ensi kertaa odotetaan jo innokkaasti, jospa Beltsu sitten jo hakisi leluja vedestä:)


Illalla ohjelmassa oli molempien partapoikien agitreenit, ja olikin taas niiiiiiin hyvät treenit! Meillä on ihan parhaat koutsit:)
Treeninä oli saksalaista ja sylivekkijaakotusta, ja sekä Svensson että Bellman klaarasivat radan aikas hienosti. Meikä oli vähän myöhässä ajoittain, mutta kyllä me kaikki selviydyttiin mielestäni kiitettävästi, tai ainakin tyydyttävästi.
Voisi sanoa, että oli aika ihana perjantai!

Lenkkeilyä ja lepoa

Kovakuntoisinkaan partapoika ei jaksa juosta, sukeltaa lumessa, kieriä hangessa eikä leikkiä kavereiden kanssa, jos ei lepää välillä. Svensson ja Bellman ovat oivaltaneet levon tärkeyden:)

Partapoikien ikioma metsälenkkipolku on taas hyvässä kävely- ja juoksukunnossa pakkaspäivien ansiosta. Siellä pääsee mukavasti spurttailemaan. Toivottavasti edessä on hankikantokelejä, niin riekkumisen voi laajentaa polulta hangelle.


Huomenna onkin sitten jännittävä päivä, eli Bellmanin elämän ensimmäinen uintivuoro koirakylpylässä. Saakohan Beltsu heti uimakandin merkin uikkareihinsa?

Agiliitoa ja paimennusta

Koska uudenvuoden päivä osui tänä vuonna lauantaiksi ja siis vapaapäiväksi, piti päivä viettää parhaalla mahdollisella tavalla: agikisoissa. Tarjolla oli Hyvinkäällä kaksi starttia maksiykkösille, ja sinnehän laitettiin joulun tienoilla vetämään Bellmanin osallistumisilmo. Svenssonkin olisi mielellään lähtenyt karkeloihin mukaan, mutta edelliset agikisat neljä viikkoa aikaisemmin -molemmilla kolme starttia päivän aikana- osoittautui sen verran rankaksi rupeamaksi, että päätin keskittyä tällä kerralla vain toiseen koiraan.
Kun suurin osa suomalaisista näytti vielä nukkuvan uudenvuoden biletystä pois päästä, me Bellmanin kanssa kurvailimme jo aamuhämärissä kovaa kyytiä auraamattomilla lumisilla teillä kirsu kohti Hyvinkäätä. Ihan pikkuisen käväisi mielessä, josko ne kaksi puuttuvaa nollaa napsahtaisi heti vuoden ekana päivänä...edellispäivän treeni hallilla oli hyvä: treenasimme pelkästään lähdössä paikalla pysymistä ja kontakteja. Ei mitään ongelmaa. Siis treeneissä.
Kisoissa sitten Beltsu varasti molemmissa lähdöissä ja loikki kontaktit komeasti yli. Ohjauskin oli vähän mitä sattui. Päivän saldona siis kaksi aika kehnoa hyllyä, hieman harmistunut ohjaaja ja aina iloinen partacollie, tuli radalta millainen tulos tahansa:)

Koska Bellman pääsi aksaamaan, pääsi Svensson heti vuoden kolmantena päivänä oman lempilajinsa pariin eli paimennustreeneihin. Paimennusvuosi onkin alkanut Svenssonilla tosi hienosti: Svensson hoitaa homman herrasmiehen elkein; poissa on kiihkeä ja pöksyissään pysymätön partapoika, tilalla rauhallinen ja kuuliainen(!) Herr Svensson. Nyt on takana jo kolme treeniä runsaan viikon sisällä ja hyvä treenifiilis on jatkunut, vaikka treenit ovat vaikeutuneet. Jospa me vihdoinkin päästäisiin lajissa vähän eteenpäin:)
Bellman on myös jatkanut paimennustreenejä. Beltsulle paimennus ei ainakaan vielä ole kolahtanut niin kovasti kuin Svenssonille, ja sen treeni onkin ollut vähän sellaista aaltoliikettä. Viime viikon harjoituksissa Beltsu otti nokkiinsa kun komensin sitä sen mielestä vähän liian kovalla äänensävyllä, ja lopetti työskentelyn siihen paikkaan. Tällä viikolla taas Bellman on kuljettanut lampaita jopa innokkaasti. Ehkä Beltsustakin vielä kuoriutuu aimo paimenpoika!

Uudet sivut ja bloggailua uuden vuoden kunniaksi

Svenssonin ja Bellmanin vanhat kotisivut alkoivat olla jo aikansa eläneet, joten partispoikien kuulumisia naputellaan jatkossa nopeammassa ja näppärämmässä blogissa. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!