Meidän partapoikien actionit ovat viime päivien aikana olleet lenkkeilyä raikkaassa pakkassäässä ja paimennusta treenipaikallamme Somerolla. Viime lauantaina viihdyimme Somerolla paimennuspäivässä varhaisesta aamusta pitkälle iltapäivään ja sen jälkeen oltiinkin koko porukka aivan tattis.
Paimennuspäivissä systeemi Svenssonin ja Bellmanin osalta on ollut se, että Svensson treenaa koko rahan edestä, mikä tarkoittaa yhteensä neljä treeniä, kaksi aamupäivällä ja kaksi lounaan jälkeen iltapäivällä. Bellman taas treenaa siitä vain puolet, eli yksi treeni aamupäivällä ja yksi iltapäivällä. Svenssonhan rakastaa paimennusta enemmän kuin mitään (luulisin), ja neljä treeniä ei tunnu missään, paitsi onnellisena väsymyksenä päivän jälkeen. Bellmanille neljä treeniä olisi liikaa, sen herkkä luutunsoittajan pää ei vielä kestä sellaista armotonta menoa, jota vain lampaat voivat tarjota. Joten puolikas treenipäivä on Beltsulle passeli, ainaklin tällä haavaa.
Svensson ja muut partakaverit (lukuunottamatta Beltsua ja muita aloittelijoita) treenasivat aika vaikeita juttua, esimerkiksi poikittaiskuljetusta. Se oli sekä Svenssonille että etenkin mulle ihan liian vaikeaa; tuntui, että olin aina aivan väärässä paikassa, enkä sitten osannut koiraanikaan neuvoa. Mutta, mutta: kun sitä vaan hiottiin ja hiottiin, niin jonkinlaisen välähdyksen näin Svenssonin karvaisessa päässä. Ja ehkä omassa, hieman karvattomammassa päässä. Kyllä se siitä!
Lisäksi harjoiteltiin häkitystä ja muuta mukavaa, enimmäkseen sellaisia perusjuttuja. Bellmanin kanssa keskityin vain kuljetukseen. Sitten tein sen virheen, että kielsin Beltsua jostain, ilmeisesti liikkumisesta liian lähellä lampaita. Siitähän tuo luutunsoittaja otti nokkiinsa ja meni ulko-oven eteen istumaan. ''Siinähän treenaat, minä lähden täältä pois just nyt.''
Paimennuspäivän jälkeen nukuttiin kaksi yötä ja maanantaiaamuna taas takaisin Somerolle aamutreeneihin. Svenssonin kanssa jatkettiin poikittais- tai sivuttaiskuljetusharjoitusta, ja nythän tuo Sven-Göran oli jo yöt nukuttuaan oivaltanut jutun jujun paremmin kuin lauantaina. Kauhean hidasta tämä edistyminen on, mutta kyllä se siitä, vaikka ihan naperon askelin:)
Ja sitten Bellman: se oli kuin herra ja hidalgo lampaiden kanssa, ei nokkiin ottamista, vaan itsevarmasti paineli lampaiden perässä (ja yritti näykkiä niitä pehvakarvoista, mikä ei oikeasti ole sallitua). Jäipä hyvä mieli treeneistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti