Sylivekkijaakotusniistopersjättö ja pää ihan sekaisin

Erikoinen viikko takana: vain yhdet treenit, muuten viikko soljui mukavasti metsälenkeillä. Viikon ainoat treenit olivat sitten sitäkin antoisammat, jälleen kerran. Perjantai-illan agihuumassa kiemuraisia ohjauskuvioita tarjoili koutsimme Marju, ja illan treemana olivat nuo otsikon nimet, joita tällainen 90-luvun agioppilas yrittää omaksua. Aika hyvin on jo muistissa, mitä mikäkin nimi tarkoittaa, mutta niiden omaksuminen käytännössä onkin sitten aivan toinen juttu. Saati että niitä uskaltaisi  joskus käyttää kisoissa. Huh.
Bellman pääsee yleensä ensimmäisenä radalle ja Svensson saa jäädä häkkiin odottelemaan. Bellman kuumuu niin paljon, että sen on parempi päästä purkamaan heti energiansa, ja treenin jälkeen se onkin suhteellisen rauhallinen häkissään. Illan treeni meni Beltsun kanssa mukavasti, siis sitten kun itse opin olemana oikeassa paikassa ja näyttämään oikein. Siitä olen tyytyväinen, että lähdössä paikallaolo sujuu jo oikein hienosti, eikä siinä oteta varaslähtöä oikeastaan ollenkaan. Mutta, mutta: saas nähdä, että kun seuraavan kerran mennään kisoihin, jätkä karkaa radalle välittömästi kun olen laittanut sen istumaan lähtöön. Hope not.
Niin, Beltsun kanssa siis hyvä treeni. Svensson meni myös mallikkaasti, siis siihen asti kun se juoksi mun kanssa kilpaa puomilla -siis minä puomin vierellä- ja yritti lentää alastulon. Niinhän siinä kävi, että koira lensi suoraan eteeni ja meinasin kaatua koirani päälle. Ei kun puomi uudelleen, ja sitten Svenssonin housut tutisivat. Uusi puomiyritys kesti lähemmäs 10 minuuttia, ennen kuin mösjöö uskalsi tassutella sen päästä päähän. Huoh.

Ne perjantain treeneistä. Onni potkaisi, kun pääsin nappaamaan Lägin tuntipörssistä eiliseksi molemmille pojille ylimääräiset tunnit. Parasta oli se, että tunnin teemana oli kontaktit, siis juuri sitä, mitä kipeästi tarvitsemme.
Oikein hyvää kontaktitreeniä olikin. Hassua oli, että perjantai-iltana puomilta pudonnut Svensson meni puomin heti ihan ookoo, ilman mitään ongelmaa. Mutta ei kyllä yrittänyt enää lentää alastuloa, vaan kontakti otettiin oikein  nätisti:)
Mentiin kontakteissa ainakin askel eteenpäin. Nyt vaan täytyy itsekseen ahkerasti treenailla niitä, että ne kontaktit oikeasti iskostuisi noiden karvaisten kavereiden päähän!

Uusi viikko alkoi tosi komeasssa talvissäässä. Tänään taitaakin olla ohjelmassa lumikenkäilyä:) Huomenna pojat pääsevät pitkästä aikaa paimentamaan, ja lauantaina on luvassa paimennusta koko päivän. Bää!