Meillä on uusi paimennusmestari! (tai ainakin taipparin hienosti läpäissyt paimenpoika)

Bortsu vai partis? Huomaa The Eye:)

Mukavin uutinen ensin: Bellman the Pusuhuuli alias Hiekkahentunen teki sen, selvitti partisten paimennustaipumuskokeen hyväksytysti ja vielä mukavin pistein vappuaattona Somerolla. Kolmas kerta toden sanoi!
Tuomari Kimmo Klossner arvioi Beltsun taidot ja taipumuksen näin:
(Arvosteluasteikko 0-5)

Kiinnostus lampaisiin: 5 Työskentelee hyvin intensiivisesti ja lähellä
Taipumus hallita lampaita: 3 Ei kokoa koko laumaa, ohjaajan syy osittain => vaatimusta enemmän
Henkinen kestävyys: 3 Hyvin ohjaajan hallinnassa
Yhteistyökyky/ohjattavuus (ei lasketa mukaan yhteispisteisiin): 5 Ohjaaminen helppoa ja vaivattoman näköistä.
Keskiarvo: 3,67
Kokonaisvaikutelma ja yleiskommentit: Hyvin koulutettu!

Tuo taipumus hallita lampaita -kohta hieman harmittaa, että en tosiaan vaatinut Beltsulta tarpeeksi, kun se otti laumaan kiertäessä hieman jyrkät kurvit. Treeneissä se on kaartanut taakse jo aika hyvin. No, laitetaan se jännityksen piikkiin. Erityisesti sydäntä kuitenkin lämmitti tuomarin kommentti hyvin koulutetusta koirasta:)

Palkinto hienosti suoritetusta taipparista:)

Bellmanin lisäksi lauantaina taipparin suoritti hyväksytysti kaksi partista, ja sunnuntaina läpäisseitä oli viisi.

Lauantain läpäisseet:

Pena (Honeytaste Smith Jarrod) : 5-4-4-4-ka 4,33
Elsa (Memorylane X-press Party): 5-4-4-4-ka 4,33
Bellman (Oldbear Stargazer): 5-3-3-5-ka 3,67

Suositellaan uusintatestiä:

Tytti (Tessalonikan Tytti Titiuu): 3-1-2-4-ka 2,00
Laku (Tessalonikan Tuutikki): 3-3-2-4-ka 2,66
Usva (Star Lace's Real-Airgiodach: 3-2-3-4-ka 2,66
Geisha (Double Scoth Black Philadelphia): 2-1-3-3-ka 2,00
Barbara (Oldbear Daydreamer): 3-1-2-3-ka 2,00
Santra (Oldbear Dreamslayer): 3-1-1-3-ka 1,66


Sunnuntain testin läpäisseet:

Rhyme 4-4-3-4-ka.3,67
Rover 4-3-5-4-4,0
Ovenslope Blues Troll 4-3-5-2-4,0
Ranger 4-5-5-3-4,67
Ovenslope Blackrundle 3-3-3-4-3,0

Suositellaan uusintaa: 

Runner 2-2-3-3-2,33
Ruggles 3-3-2-2-2,67
Ruffle 2-2-2-4-2,0
Rally 3-2-3-3-2,66



Bellmanin siskot Santra ja Barbara osallistuivat myös lauantain testiin. Sytyttelysessiossa kumpikaan ei oikein innostunut lampaista,  mutta ans olla, kun pääsivät itse testiin! Ei muuta kuin lisää treeniä, niin molemmat menevät testin heittämällä läpi:)

Ja mukavan taipparipäivän jälkeen päästettiin vapaalle:

Ja sitten vähän poseerattiin:

Taipparipäivän päätteeksi saimme kylään ihanan Ganja-kaverin, jota pojat suorastaan palvovat. Ganja pääsi sunnuntaina Svenssonin kanssa taipparireissulle, ja Suuri Paimennusmestarille Bellman jäi tällä kerralla kotiin (mitä protestoitiin ensin haukkumalla, sitten raapimalla ulko-ovea ja lopulta ulvomalla). Ganja oli mukana taipparissa toisen kerran; edellisestä testikerrasta oli ennättänyt vierähtää jo muutama vuosi. Ganjaa ei tällä kerralla lampaat kiinnostaneet ollenkaan; ehkä Ganja-papparainen, ensi syyskuussa jo 11 vuotta, ajatteli, että mitä sitä turhaan hötkyilemään tuollaisten eläinten kanssa:)
Svenssonin taipparipäivä oli yhtä kuin yhdet treenit, ja pääsi se kahdesti myös hakemaan lampaat toisesta aitauksesta. Muuten poikien vappupäivä oli tylsää häkissä odottelua sillä aikaa kun itse yritin hoitaa sihteerin tehtäviä. Kotona illalla meillä olikin sitten kaksi väsynyttä partispoikaa ja yksi jälleennäkemisestä erittäin onnellinen partispoika.

Bellman on taipparin lisäksi kunnostaunut myös muissa aktiviteeteissa. Pääsiäislauantaina piipahdimme Lappeenrannan näyttelyssä, josta tuomisina oli partisten ainoa EH...Tuomari Leni Finne oli Beltusta tällaista mieltä:

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kuono-osa. Varsin takaluisu kallo. Kokonaisuudessaan hieman lyhyt pää. Aavistuksen lyhyt kaula. Niukahko eturinta & etukulmaukset. Riittävä rintakehä. Hieman jyrkkä lantio. Melko ulkokierteiset käpälät. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus.

Että semmoinen näyttelyreissu. Viikkoa ennen pääsiäistä puolestaan kurvailimme Bellmanin kanssa Siuntion agikisoissa. Eka radalta tuli ihan tarpeeksi virheitä, peräti 25 pointsia, mikä taitaa olla meidän ennätys....toka radalta hylly. Molemmissa starteissa Bellman varasti lähdössä ja homma lähti lapasesta. Toka radalla puomi houkutteli hyppyä enemmän ja tiplu tuli heti alkumetreillä. Huokauksen huokaus. Nyt taas vaan treenataan ja kisoihin lähdetään vasta kun lähtö ja kontaktit ovat kunnossa...
Svensson joutui jättämään agikarkelot väliin kannuskynsiprobleemansa kanssa. Svensson on yhä antibioottikuurilla, joten agistartteja joudutaan sen kanssa nyt odottelemaan pieni tovi.

Tähän loppuun pieni siivu maalaisidylliä:

Jalkapuolipotilas

Jalkapuolipotilas Svensson nukahtaneena pihalla pallo suussa.

Kyllä se vaan niin on, että aina roiskuu kun rapataan. Eilisistä paimennustreeneistä palautui kotiin kaksi hyvin kuraista koiraa, joista toinen kinkkasi kolmella jalalla. Ja sehän tiesi lääkärireissua ja rahan menoa. Voihan huokaus.
Paimennustreeni meni kyllä oikein hienosti. Svensson sai kunnian hakea lampaat pihatosta, ja Svensson hoiti homman todella mallikkaasti. Kun avasin oven ja menimme Svenssonin kanssa pihalle, lampaat tietysti ryntäsivät toisesta ovesta sisään lampolaan. Menimme perässä lampolaan, ja kerroin Svenssonille, että lampaat pitäisi saada ulos => Svensson hoiti homman, lampaat ulos, ja ovi kiinni. Ajoimme lampiset toisen oven eteen, josta Marika nappasi neljä lammasta treenipaikalle. Svensson katseli tyytyväisenä vierestä, ja sitten päästiinkin saman tien treenaamn ihan kunnolla.
Svenssonin eka sessio meni ihan hienosti, enkä kovin pitkää treeniä sen kanssa ottanutkaan, kun sillä oli alla tuo tärkeä lampaidenhakutyö. Svenssonin jälkeen pääsi kehiin Bellman, joka teki  hommia hyvin siihen asti kun treeniä tuli odottamaan toinen koira, joka kävi aivan erityisen kuumana. Beltsu paineistui toisen koiran älämölöilystä niin kovin, ettei oikein halunnut tehdä hommia. Kyllä Beltsu lopulta kokosi itsensä ja teki pari mukavaa kuljetusta, mutta se oli silminnähden tyytyväinen, kun pääsi autoon huilaamaan.

Svenssonin toinen treeni ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, kun se loukkasi itsensä. Jätin Svenssonin istumaan ja odottamaan, kun itse kävelin vähän matkan päähän tarkoituksena lähettää Svensson lampaiden luo. Svenkka lähti aivan yllättäen ennen kuin annoin luvan, säntäsi lampaiden luo ja taisi napsasta yhtä lammasta pehvakarvoista, ainakin sen suusta löytyi hirveän iso kasa villaa...
Olin hieman kiukkuinen, sillä Svensson ei ole tehnyt tuota pitkään aikaan, viimeksi varmaan viime kesänä. Se on ollut hyvin hanskassa, mutta nyt taisi olla herralla kevättä rinnassa, grr. No, pidin puhuttelun ja Svensson oli kovin pahoillaan:) Ja sitten se alkoi nostella toista etujalkaansa. Ajattelin, että se on vain venähtänyt, mutta kotona sitten huomasin, että kannuskynsi repsotti ikävästi. Henkka lähti viemään potilasta lääkäriin, jossa potilas sitten rauhoitettiin, ja revennyt kannuskynsi otettiin kokonaan pois. Nyt Svensson sairauslomalla ja antibioottikuurilla. Toivottavasti Svensson oppi taas tästäkin jotain.
Koska Svensson ei voinut enää treenata, vaihdoin pikaisesti koiria ja otin Bellmanin kanssa toisen treenin. Olin tosi tyytyväinen, että Beltsu teki töitä kuin mitään häiriötä olisi siellä koskaan ollutkaan. Koiranhan ei pitäisi tietenkään ottaa paineita tuollaisista, mutta tuo Pusuhuuli on hieman pehmonsorttinen partis. Tai ehkä se vain esittää olevansa:)

Harmittaa vietävästi, että joudumme Svenssonin kanssa jättämään ensi lauantain agikisat väliin. Mutta onhan Bellman sentään mukana niissä geimeissä. Jospa niitä nollia alkaisi pikkuhiljaa tulla...

Voihan räkä!

Olin ilmoittanut Svenssonin ja Bellmanin Liedon eilisiin agikisoihin, mutta kisat jäivät meille vain haaveeksi. Torstaina iskenyt flunssa äityi sen verran sitkeeksi taudiksi, että vielä eilen oli pää niin täynnä räkää, ettei sellaisella päällä agiratoja kyllä mennä. Ja noiden poikien kanssahan tunnetusti mennään ja lujaa. No, kisoja tule ja menee; seuraavat startit ovat ensi lauantaina Showlinkillä ja sinne mennään taas yrittämään onneamme:)
Agilitykisojen sijaan suuntasimme Henkan kanssa Espooseen ensin ihanaan Plantageniin kukkaostoksille. Kevään ensimmäiset narsissit ja helmililjat ilostuttavat nyt pihalla, ja muutamat krassit kasvavat työpöydällä. Ihanaa, kun tulee kevät:)
Tällä viikolla ehdittiin käydä opiskelemassa paimennusjuttuja peräti kahtena päivänä, maanantaina ja torstaina. Svenssonin kanssa ollaan opiskeltu niin vaikeita juttuja, että meillä molemmilla on ollut pää ihan sekaisin. Mutta koko ajan mennään eteenpäin, ei suurin askelin, mutta eteenpäin kuitenkin:)
Bellmanin kanssa ollaan nyt keskitytty hakukaariin. Ne menevät jo aika mukavasti haukun säestyksellä:) Vasen puoli vähän tökkii, sillä Beltsulla on ollut koko ajan vaikeuksia kiertää vasemmalle. Ja tarkkana täytyy olla, etten komenna liikaa. Sellainen ei nimittäin sovi Pusuhuulen arvolle lainkaan; herra voi lopettaa työskentelyn kokonaan ja mennä ulko-oven viereen istumaan merkiksi, että nyt riitti:)

Kevättä kohti

Partapoikien blogipäivityksessä on ollut aika pitkä tauko, mutta partapojat eivät ole kadonneet minnekään. Äitini poismeno helmikuussa ja hautajaiset kuukausi sitten ottivat sen verran koville, että kaikkeen tekemiseen ei vaan riittänyt rahkeita. Mutta jospa elämä tästä taas alkaisi rullata mukavammin, ja kevätkin tekee tuloaan.
Svensson ja Bellman ovat kaikesta huolimatta päässeet harrastamaan ihan sydämensä kyllyydestä: agia ja paimennusta joka viikko, ja lisäksi ihania pitkiä metsälenkkejä:)
Lauantaina kävin molempien murusten kanssa loikkimassa oman seuramme järjestämässä Hallicupin viimeisessä osakilpailussa. Ei mennyt ihan putkeen (tai nimenomaan putkeen meni, kun niitä veivattiin radalla moneen kertaan), mutta tulokset sentään molemmille. Svensson nappasi radalta 10 virhettä ja yli 10 sekkaa alle ihannejan. Bellmanin kanssa sählättiin radalta 20 virhepistettä ja yli 11 sekkaa alle ihanneajan. Niillä päästiin kuitenkin pisteille, Svensson oli muistaakseni kuudes ja Bellman kahdeksas.
Hieman yllätyin, kun Beltsu sijoittui cupin kokonaiskilpailussa maksikisaavien sarjassa komeasti kakkoseksi. Meillä oli kuitenkin vain yksi osakilpailuvoitto, yksi nelossija ja pari heikompaa. Mutta kyllähän meille kakkosija ja lahjakortti Lägin virallisiin kisoihin kelpasi vallan hyvin!
Eilen sunnuntaina pakkasimme haukut autoon ja kurvailimme Hankoon rakkaan isosiskoni ja miehensä luo. Suunnitelmissa oli lähteä pitkälle päiväretkelle eväinten kera, mutta sää oli niin sumppuinen ja ikävä, että teimme vain noin tunnin lenkin meren rannalla ja evästimme sisätiloissa.

Tuossa yläpuolella Svensson nautiskelee sydämensä kyllyydestä talven viimeisestä reissusta meren jäälle. Ihan rannassa oli vielä jäätä, mutta muutaman metrin päässä oli jo isoja sulapaikkoja, joten haukut eivät voineet ottaa kovia spurtteja kohti taivaanrantaa:)

Tänään aamulenkillä huomasin harmikseni, että koko talven niin hyvin palvellut metsäpolku ei ole enää kävelykelpoinen. Välillä upottiin poikien kanssa ihan kainaloon asti, kun yritimme rämpiä eteenpäin lumessa. Tästä lähtien on tallusteltava vain tietä pitkin -tylsääkin tylsempää- ja odottaa, että lumet sulaisivat sen verran, että metsässä pystyisi taas kävelemään.
Vetäistiin tänään lähes 12 kilometrin kävelylenkki. Nyt molemmat ovat ihan kerällä lattialla keräämässä voimia seuraavaan koitokseen eli iltapäivän paimennustreeniin:)

Partoja ja vähän pienempiä partoja

Ensin vähän lämmitellään...

...ja sitten ravistellaan

Sitten odotellaan, että joku tulisi taistelemaan kepistä...

...ja sitten juostaan keppi suussa karkuun...ja pujottelukepit odottavat lumessa parempia pujottelusäitä.

Ja taas mennään! 

Tässä ollaan jo tutustumassa Bellmanin sisarpuoliin...

...jotka näyttivät kovin hurmaavilta!

Vai mitä sanotte tästä?

Mallina olo on rankkaa....

...ja joskus saattaa väsähtää kesken poseerauksen.

Kuka voisi vastustaa?

Tyttöystäviä, agiliitoa ja lampaanhajua, eikun -tuoksua:)

Neljä partista on aika paljon enemmän kuin kaksi partista. Jalkoja on tuplasti lisää, ääntä on tuplasti lisää, risuja on tuplasti lisää. Tässä tapauksessa ääntä ja risuja on tosin triplasti lisää. Svenssonin ja Bellmanin tyttöystävät Raisu ja Selma ovat saapuneet kylään:)
Meillä on perjantaista asti painittu, juostu kilpaa, taisteltu kepeistä, vedetty hännästä, purtu korvasta, nuoltu suupieliä ja heilutettu vinhasti häntää, kun kaverukset ovat nauttineet partismaisesta yhteiselosta. Kovin onnellisilta nuo partakaverit vaikuttavat; juuri tätä kirjoittaessa mustat rötköttävät lattialla vieri vieressä. Hiekkapoika Bellman on tapansa mukaan loikoilemassa saunan viileällä kivilattialla.
Eilen sunnuntaina vierailevat tähdet saivat jäädä kotiin nukkumaan, kun minä iskin jo ennen aamuseitsemään tietä Svensson ja Bellman kyydissä. Suuntana oli Kirkkonummi ja agikisat. Oikeasti, onko järkeä herätä vapaapäivän aamuna vapaaehtoisesti klo 6 ja startata kaksi tuntia myöhemmin agiradalla? Ei ole. Mutta siellähän me kuitenkin oltiin, ihan yhtä pirteinä kuin muut kisaajat...
Ensin starttasin Svenssonin kanssa hyppyradalla. Olin sen verran väsynyt, että en tajunnut edes jännnittää, ja se oli hyvä juttu se. Svenssonkin oli vielä aamupöpperässä, eikä ehtinyt kerätä kierroksia. Meillä meni rata niin hyvin kuin vain mennä voi. Tai no, olisihan se nolla saanut tulla, mutta en valita. Tuloksena oli kaksi riman pudotusta, aika yli 13 sekkaa alle ihanneajan ja tuloksena siis 10. Molemmat rimat putosivat tiukoissa kurveissa. Pujotteluun meno ja pujottelu meni komeasti, ja muutamat pakolliset valssit kuin valssi:) Oikein hienoa!

Hypärin jälkeen Svensson pääsi häkkiin jatkamaan kesken jääneitä uniaan, ja estradille astui Bellman. Ekalla agiradalla tuloksena Svenssonin tapaan kymppi. Toinen virhe tuli A:n alastulolta, toinen puomin alastulolta. En varmistanut kontakteja tarpeeksi, vaikka olisi pitänyt. Että otti päähän. Mutta muuten oikein kelpo rata, ja ihaneaika yli 10 sekkaa alle. Not bad!
Toinen agirata lähentelikin jo grande katastrofia. Beltsu jostain syystä hyppäsi renkaan kahdesti renkaan välistä, joista tuli kiellot. Sitten pari virhettä muuten, ja kolmas kielto tuli radan loppupuolella, kun en saanut Beltsua menemään hankalasta kulmasta putkeen.
Mutta kokonaisuutena tosi kiva kisapäivä, ja päästiin jo puolenpäivän aikaan köröttelemään kohti kotia.

Mukavat vapaapäivät huipentuivat tänään, kun Svensson ja Bellman pääsivät toisen lemppariharrastuksensa eli paimennuksen pariin. Tänään oli molemmilla niin onnistuneet treenit, että ei oikeastaan paremmasta väliä. Molemmat olivat eka treenin pienessä aitauksessa lampaiden kanssa, ja molemmat toimivat kuin unelma. Bellmania vähän jänskätin, sillä se ei toimi kovin hyvin pienessä tilassa lampaiden kanssa, mutta nyt ei ollut yhtään mitäään ongelmaa. Beltsu vaan  yhä yrittää napsia lampisia pehvasta, mutta eiköhän se jää pois ajan kanssa.
Bellman teki vain yhden treenin, Svensson pääsi toisella sessiolla jatkaman viime viikon vaikeaa poikittaiskuljetusta. Svensson oli aivan selvästi pohtinut asioita: nyt se teki niin monta hienoa kuljetusta, että päässä on ollut pakko raksuttaa.
Me kurvailtiin kotiin hymy karvaisilla ja hieman karvattomammalla huulilla. Ihana treenipäivä!

Nenäpäivä

Pirteä pakkaspäivä sai pohtimaan koiran kirsua. Koiran, tässä tapauksessa tietysti partacollien, kirsu on sitten mainio kapistus. Se voi olla musta -kuten tuossa yläpuolella nenämallillamme Svenssonilla, ruskea, sininen tai vaaleanpunainen kuten toisella nenämallillamme Bellmanilla, jonka kirsua voi ihastella tuossa hieman alempana.
Kaikkihan tietävät, että koiran nenä haistaa aika monta tuhatta, tai peräti miljoona kertaa paremmin ja tarkemmin kuin meidän ihmisten vastaava ruumiinosa. Ei lainkaan huonosti:)

Svenssonin kirsu on kuin lakritsia. Tai salmiakkia. Tai vaikka iso nokipala. Useimmiten taidan kutsua Svenssonia lakritsinenäksi, sillä sitä kirsu mielestäni eniten muistuttaa.
Ekalla partiksellani Henkalla oli sininen kirsu. Se oli kuin iso mustikka keskellä päätä. Tyhmempi olisi saattanut luulla, että Henkalla oli aina kylmä, kun nenäkin oli sininen, mutta toisaalta Henkkaa olisi voinut luulla kirsun värin perustella myös siniveriseksi:)

Ruskeista partiskirsuista minulla ei ole syvällisempää ja omakohtaisempaa kokemusta, mutta vaaleanpunaisista kirsuista sitäkin enemmän. Tai oikeastaanhan Bellmanin nenä on kinuskin värinen, tai toffeen, mutta nehän nyt ovat melkein sama asia. Joku voisi sanoa Bellmanin nenää punaiseksi, mutta en minä. Paitsi, että jouluna Bellman on itseoikeutetusti meidän perheen Petteri Punakuono.

Ja kun vauhtiin päästiin, mietitäämpä partiskirsun mallia ja kokoa. Svenssonilla on aika tavallisen kokoinen ja muotoinen nenä, kuten kai medelsvenssonilla kuuluukin olla. Myös Beltsun nenä on kokoa L. Ainoalla tyttöpartiksellani, edesmenneellä Hertalla oli pieni pikimusta nenä. Hertan kirsu oli aatelismallinen, eli hieman kyömy. Vaikka nenä oli pieni, hajuaisti oli melkoinen: Hertan nenä haistoi herkun kuin herkun, mistä tahansa.

Svensson ja Bellman lähtevät nyt nenineen kohti agilityhallia, jossa on tarjolla perjantai-illan ratakiemurat ja -koukerot!