Tuulitukat

Aikamoinen tuiverrus ollut yöllä; saldona yksi kaatunut kuusi omassa metsässä ja umpeen mennyt lenkkipolku. Vaan ei pieni tuuli ja tuiverrus partapoikia haittaa, päin vastoin. Turkki hulmuaa niin hienosti tuulessa, ja mitä kovempaa mennään, sen paremmin tukka tuulettuu!
Tässä kuvassa ollaan vielä maltillisesti odottamassa päivälenkin aloitusta kotipihalla. Lenkillä pojat joutuivat välillä kahlaamaan melkein kaulaa myöten, kun tuuli oli lennättänyt lumet lenkkiväylällemme. No, lihakset kasvavat kun joutuu vähän urheilemaan:)
Jos ei tuulisi, tänään olisi ollut tosi hieno ilma. Suojaisassa paikassa voi tuntea auringon lämmittävän; josko kevät sieltä jo tulisi? Toisaalta, helmikuukin on vielä edessä, ja se taitaa olla kuitenkin talven kylmin kuukausi..

Lauantaihepuli

Tänään on ollut taas niitä päiviä, jolloin partapojille ei riitä sitten yhtään mikään liikunta. Svensson ja Bellman selvästi tiesivät, että mulla on vapaapäivä. Ja vapaapäivä taas merkitsee partapoikien mielestä sitä, että ollaan aamusta iltaan ulkona lenkkeilemässä ja leikkimässä. Vaan kun ihan noin se ei vaan voi mennä..
Aamupäivällä ohjelmassa ihan kelvollisen pituinen eli tunnin lenkki. Sen jälkeen täytyi kiiruhtaa jumppaan, johon olin ilmoittautunut. Se ei sitten mennyt partapojille jakoon olleenkaan. Ne olivat väkisin tunkemassa mukaan ulos, vaikka kuivattelivat vielä aamupäivälenkin jälkeen suihkutettuja tassujaan.

Urheiluvaatteet on partapojille sama kuin koiralenkki, tai treeni tai mikä tahansa muu, kunhan siihen kuuluu koira. Rautalankaahan siinä taas tarvittiin, että voitiin pojille vääntää sellainen yksinkertainen asia, että ''vaikka nyt mulla on ulkoiluhousut jalassa, ei mennä lenkille, vaan minä menen jumppaan.''
No, pitkin hampain kaverit jäivät kotiin, ja Svensson juoksi työhuoneen ikkunaan katselemaan perääni ja tihruttamaan muutaman krokodilinkyyneleen.

Zumbatunti oli mainio ja sen jälkeinen Power Core -tunti aivan yhtä mainio. Mukavaksi onneksi Lotta oli samassa jumpassa, ja sovimme partistreffit jumpan jälkeen. Svensson ja Bellman saivat lohtua kamalan pitkän -peräti kaksi tuntia- yksinolonsa jälkeen oloa helpottamaan, kun Lotta kera Tildan ja Taffyn tuli meille lenkille.
Tehtiin puolentoista tunnin kävelylenkki metsäpolulla ja metsätiellä, ja nyt nuo karvakaverit ovat vihdoinkin rauhoittuneet ja ilmiselvästi sitä mieltä, että päivän liikunta-annos alkaa kelvata:)

Agiliitoa ja hammastelua tiistai-illassa

Tänään piti olla salitreeni-ilta, mutta sitten näin tarjolla kaksi vapaata paikkaa Lägin tuntipörssissä... Ja koska vapaat paikat suorastaan huusivat Svenssonin ja Bellmanin nimeä, ostin vuorot oitis. Huomenna sitten salille ja juoksemaan.
Tuntipörsseilimme agitreeneissä Kaarinan koutsaamina, illan teema oli tyyliä silmät kiinni, kaasu pohjaan ja menoksi. Sopi siis meidän partaveikoille:) Ja kyllä siinä saikin juosta, että pysyi haukkujen menossa mukana. Radalla oi vain yksi kontaktieste -A- jonka Svensson loikki taas tuttuun tapaansa ihan miten huvitti. Ja sitten heti alastulon jälkeen hyppäsi minua vasten suu auki, ja nyt on reidessä aika komean näköiset hampaanjäljet. Ja on muuten kipeä.
Pientä hammasepisodia lukuunottamatta treeni menikin sitten mukavasti. Kiva päästä välillä kirmaamaan ihan täysillä ilman vaikeita ohjauskoukeroita tai kontakteja -niin tärkeitä kuin ne kontaktit meille ovatkin. Haukut ovat väsyneitä mutta tyytyväisiä, eli päivän tavoite on saavutettu!

Kimppalenkkiä ja rytmitystä

Partaiset lammaskoirat (ja yksi pienempi parraton paimenkoira) täyttivät Muijalan metsät eilen, kun treffatiin partiskimppalenkin merkeissä. Karvainen kaverimme Ganja tavattiin pitkästä aikaa, ja jälleennäkeminen oli erityisen lämmin. Svensson ja veikkansa Taffy olivat aivan sekaisin arvostetun partisherran näkemisestä: ne oikein palvoivat idoliaan.
Kimppalenkillä matkassa olivat mukana myös Tilda ja Bree, Ansa, Kimi, Liina ja Bellman kera ihmisten. Ihan kunnon kokoinen joukko tarpomaan privaattimetsäpolullamme:)

Lenkin päätteeksi grillattiin muutama paketti makkaraa (kunhan olin ensin aamulla saanut kaivettua grillin esiin noin metrin korkuisen lumipenkan alta...) ja nautittiin niitä hyvässä seurassa. Ja koiratkin kyllä saivat osuutensa herkuista, vaikka oheinen kuva kertoo kaikkea muuta. Svensson, joka on taas muutamana aamuna jättänyt ruokansa syömättä, katsoo ihaillen Eijan makkaraa:)

Tässä on uusi ystämme Bree, jonka sisko Liina on jo laitettu autoon lepäämään rankan lenkin jälkeen. Taisi kyllä Breekin ottaa ihan kunnon nokoset kunhan pääsi kotiin:)



Svensson ja Bellman ottivat lenkkeilyn päätteeksi parin tunnin päikkärit, ja sitten taas mentiin. Ostin tuntipörssistä molemmille pojille agitreenivuoron, jonka tällä kerralla veti Tiina, ja illan teemana oli rytminvaihdokset. Olipa tosi hyvät treenit! Ja kun itse vielä muistaisi sen, että siellä radalla ei huudeta koiralle ''Tässä!'' eikä mitään muutakaan turhaa....ja sitten kun mentiin rataa ilman  yhtään suullista käskyä, niin jätkäthän tekivät niin tyylikkäästi, että. Hiki siinä tuli, kun aika monta kertaa juostiin, mutta onneksi en ole ihan rapakuntoinen.
Vielä kun saisi ne kontaktit kuntoon, niin a vot. Mutta jospa kuitenkin käväisisi katsomassa Agilityliiton sivuilla kisakalenteria.....

Sikailija-Sid x 2

Muistaako joku vielä 80-luvun ja Kenny Everett Shown ja siinä Sikailija-Sidin? No, 2000-luvun Sikailija-Sidit löytyvät meiltä...
Svenssonin ja Bellmanin aamupäivään kuului agilityn epikset eli Hallicup oman seuran hallilla. Kiva päivä kaikin puolin ja mukavasti kisaajia, vaikka ajokeli ei ihan parhaasta päästä taas ollutkaan. Kaikki olisi ollut siis pelkkää auvoa lukuunottamatta partapoikien ratasuorituksia...
Svensson starttasi radalle maksikisaavien kakkosena. Svensson sinkoili sinne tänne ja tuonne, ja sitten kliimaksina hyppäsi A:n alastulon melkein esteen harjalta. Huoh. Ja taisi plakkarissa olla väärä ratakin jo siinä vaiheessa, joten jätin radan kesken, kun ei näyttänyt siitä hommasta kesää tulevan.
Ja sitten Bellman radalle numerolla 10. Luutunsoittaja ryökäle meinasi varastaa lähdössä, mutta ehdinpäs viime sekunnin murto-osassa karjua sille että ''Odota!'' ja jäihän se odottamaan. Ja sitten mentiin ja lujaa. Ei mikään tyylikäs suoritus, mutta radalta tuli lopulta kuitenkin vain 10 vp ja ihnanneaikakin alitettiin. Sijoitus tänään neljäs ja cuppisteitä tuli muutama taskuun.

Uusintaradalla, kun ei tarvinnut enää jännittää eikä ollut paineita, molemmat pojat vetäisivät ihan kelpo radat. Svenssonkin olisi saanut tuloksen, mutta uusintarataa ei lasketa mukaan tuloksiin. Mutta päästiinpä ottamaan se hyvän treenin kannalta.

Huomenna taas agihallille kokeilemaan, miten meillä sujuu rytmin vaihdot radalla:)

Ja tuo yllä oleva kuva on tänäiseltä metsälenkiltä. Päästeltiin koko porukka vähän höyryjä aksan jälkeen!

Takaakiertoja perjantai-illassa

Joskus 20 vuotta sitten paras paikka viettää perjantai-iltaa oli ehdottomasti baari. Nykyään se on agilityhalli. Mahtaako se kertoa enemmän baareista vai minusta? Hmm.
Tänäisen perjantai-illan agitreeneissä teemana oli takaakierrot, ja voi pojat, kyllä me kierrettiinkin itsemme pyörryksiin:) Silloin kauan sitten, joskus viime vuosituhannen puolella kun lajia aloittelin, takaakierroista ei kukaan ollut varmaan kuullut yhtään mitään. Laji kehittyy ja ohjaukset ja treenit sen mukana, onneksi!

Koutsimme Sinikka oli tehnyt meille sujuvan, juostavan ja nopean radan, jossa päänvaivaa aiheutti nuo takaakierrot. Onneksi olen niitä kuitenkin treenannut ja itse asiassa ne menevät melko mallikkaasti sekä Svenssonin että Bellmanin kanssa. Mutta tänään taas huomattiin, että treeni tekee terää eikä se niin helppoa ole kuin olisi luullut.
Ensin kehiin pääsi Bellman (koska se kuumenee niin vietävästi hallilla, että parempi päästää sen höyryt ulos samantien), joka tavoilleen ja tyylilleen uskollisena pomppi ja loikki ensin sinne ja tänne ja tuonne ja sitten  yritettiiin rauhoittua lähtöesteen taakse. Lähtötreeni alkaa tuottaa tulosta: Beltsu ei edes yrittänyt varastaa lähdössä. Takaakierrot sujuivat ok, mutta täytyy saada Bellman irtoamaan vielä paremmin kiertämään esteet. Anyway, päivän saldo oli ok+:)

Svenssonin kanssa otettiin samat kuviot, tosin sillä erotuksella, että Svensson ei ennen rataa loikkinut eikä pomppinut, vaan sen sijaan haisteli mattoa...huokaus. No, kyllä siitä päästiin nopsaan radallekin ja tekemisen meininki oli heti päällä. Svensson teki illan komeimman loikan puomilta: hyppäsi alas melkein heti alastulon alussa. Ei kun puomi uusiksi ja siinä saikin taas yrittää hidastella, mutta toisella yrittämällä tassut jo ottivat kontaktiin.
Takaakierrot sujuivat Svenssoniltakin aika mainiosti, mutta sama juttu kuin Beltsulla: täytyisi irrota esteelle vielä paremmin. Siinäpä taas yksi treeni lisää siihen meidän tosi pitkään to do -listaamme:)

Perjantai-ilta oli siis kaikkien meidän mielestä huippuhauska! Huomenna päästään ehkä toteuttamaan illan treenausta käytännössä, kun startataan heti aamutuimaan omissa epiksissä eli Hallicupissa. Kuulemma siellä on hyvät palkinnot.....

Lambit riviin -järjesty!

Svenssonin ja Bellmanin treenikalenterissa oli paimennuksen vuoro jälleen tänään. Svenssonin kanssa käytiin tarjoamassa lambeille ohjattua liikuntaa kahden session verran, Bellman juoksutti lampaita yhden treenin innolla.
Svensson oli vielä hieman väsynyt viikonlopun rankasta (mutta ah niin antoisasta) paimennuspäiväistä, ja homma hoituikin tänään hieman kuin hidastetussa elokuvassa. Ekana treeninä oli poispäinajoa, ja ajoittain tehtävä suoritettiinkin ihan mallikkaasti, mutta kovin, kovin hitaanlaisesti. Ulkona Svensson on tehnyt poispäinajoa jo aika hyvin, mutta sisällä pienessä tilassa se on vähän epävarma, kun lampaat ovat niin kovin lähellä.. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lampaat innostuisivat jaakaamaan pientä partacollieta!
Toinen treeni oli tänään hakukaariharjoitus, ja siinä Sven-Göran onnistuikin oikein hienosti. Eipä olisi uskonut, että vielä viime vuonna hakukaaret menivät lähes poikkeuksetta ihan persiilleen, kun piti sännätä sata lasissa kohti lampaita, ''enkä mä mitään hakukaaria ehdi tehdä kun on niin kiire''...Joten eteenpäin on menty, ainakin vähän:)

Bellmanin kanssa jatkettiin siitä mihin viime kerralla jäätiin eli tehtiin ihan peruskuljetusta. Beltsu oli tänään varsin innokkaalla paimennusfiiliksellä, ja suuntaa vaihdettiin pienellä haukun säestyksellä:) Kyllä tuosta hiekkapojasta kasvaa mainio paimenpoika, kunhan se saa vielä lisää itseluottamusta. Hassua, että agikentällä Bellman on kuin tulta ja tappuraa, mutta lambien kanssa kovin nöyrää poikaa!

Paimennustreenien jälkeen vetäistiin vielä tunnin lumikenkälenkki ja tampattiin lenkkipolku siedättävämpään kuntoon ennen pakkasia, joita toivottavasti on taas tulossa.

Ihanat neidit lenkkiseurana

Jos joku kuuli eilen illalla Lohjan seudulla kovaa jyrinää ja vinkumisen sekaista murinaa, se ei ollut lumiaura, lentokone, juna eikä muukaan liikenneväline vaan meidän karvainen Pusuhuuli alias Bellman. Viikonloppu uintitreeneineen, agiliitoineen ja paimennuksineen otti hiekkapojalla niin koville, että lauantai-ilta meni uneksiessa ja unessa juoksiessa saunan lauteiden alla. Hirmuinen meteli kuului, kun Bellman näki jotain ihanaa partisunta ja sätki jaloillaan vauhtia.Sauna on yksi  Beltsun lempparipaikoista; siellä on mukavan viileää ja rauhallista lekotella.

No, yön hyvin levättyään partapojat olivat aamulla taas energiaa täynnä. Sunnuntain kunniaksi Svensson ja Bellman treffasivat tyttökaverinsa Raisun ja Selman päivälenkin merkeissä. Kaveruksilla riittää virtaa ja vauhtia aina kun tapaavat, ja niin tänäänkin.
Tästä onkin hyvä aloittaa taas uusi, energinen viikko!

Hakukaaria ja muuta mukavaa lammastelua

Tänä aamuma heräsimme hampaita kalisuttavan kylmään aamuun, mutta muuten tunnelma oli heti aamusta mukavan lämmin. Päivän ohjelmassa oli koko hela dagen paimennusta ja kavereita, siis ihan paras päivä, jos meidän pojilta kysytään!
Partispaimennushappeniginssa Swedun paimennuskoululla Somerolla Svensson ja Bellman treffasivat kivat kaverinsa Taffyn, Tykin, Petsun (eli Svenssonin rakkaat veljet ja maailman parhaan isän), Tildan, Nellin, Gimmen, pikku Parmiagianon, eikun Breen, sekä Alicen (eli Bellmanin hemaisevan tyttöystävän).

Päivä alkoi hakukaarilla ja päättyi poispäin ajoon, ja siinä välissä tehtiin ankarasti kaikkia muita töitä hihat ylös käärittyinä. Niin ja syötiin jälleen kerran niin herkullista ruokaa, jotta. Svensson, entinen Kuuma-Kalle, on nykyään kyllä Kolee-Kalle tai Kylmä-Kalle, sen verran coolisti herra taas homman hoiti. Mitä pidemmälle päivä ehti, sitä vaikeammiksi treenit kävivät, ja sitä coolimpi Svensson oli, kun ei kummatkaan oikein keksitty, miten oltaisiin klaarattu homma oikein. Mutta sitä varten siellä taas oltiin, että treenattaisiin ja opiskeltaisiin:)

Bellman, tuo hassu luutunsoittaja, treenasi puolikkaalla ajalla eli kaksi treeniä päivän aikana. Ihan kivasti meni eka treeni, toisessa treenissä Beltsu oli vähän epäileväinen, mutta onneksi sain sen kanssa tehtyä ihan lopuksi pari ok kuljetusta, niin meille molemmille jäi hyvä mieli.

Lampaiden ja treenin ohella ihan huippua oli tietysti painella tuhatta ja sataa eestaas metsätiellä. Kaverit on niin ihana juttu:)

Tämän viikon saldo on kolmet paimennustreenit, kahdet agitreenit ja yksi uintitreeni (Bellman). Ei lainkaan huono viikko!

Uimamaisterin paperit (melkein) taskussa

Perjantaiaamu valkeni ainakin läntisellä Uudellamaalla kauniina, mutta Bellmanin taivaalla oli musta pilvi: aamuruoasta ei tietoakaan. Bellmanille on elämää suurempi järkytys, jos aamu- tai iltaruoka jää saamatta. Tänä aamunakin hommassa oli kaikki katastrofin ainekset, mutta kun kukaan ei voinut auttaa. Aamupäivän ohjelmassa oli nimittäin uintireenit, ja uimaope oli suositellut, että altaasen mennään maha tyhjänä.
Svensson oli solidaarinen eikä syönyt myöskään aamuruokaa. Tosin Svensson sai sapuskakipon kirsunsa eteen heti kun auton perävalot katosivat aamuhämärään, mutta siitähän Bellman oli onnellisen -tai tässä tapauksessa onnettoman- tietämätön.


Ja sitten Bellmanin elämän ekaan uintitreeniin:

Beltsulle oli varattu Hyvinkään koirakylpylästä puoli allasta omaa treeniä varten. No, Beltsu sai sitten pulikoida koko altaan leveydeltä ja pituudelta, kun olimme ainoat siihen aikaan hallilla. Uimaope oli Bellmanin henkisenä ja myös fyysisenä tukena alussa, mutta kun homma oli hanskassa, Bellman sai ihan itse uida altaan päästä päähän ja kulmasta kulmaan:)
Eihän Bellman ensin halunnut mennä altaaseen lainkaan, ja kun se joutui uimaan, se yritti heti ensi töikseen kiivetä reunasta ylös. No, ei onnistunut, joten uintimatka jatkui eteenpäin. Muutaman kerran Beltsu ui ohjaajan kanssa, mutta sitten se saikin mennä ihan itsekseen. Eikä huonosti mennyt lainkaan, ja opettajakin kehui Bellmanin hyvää uintitekniikkaa.

Jos ei heti tästä ekasta kerrasta Bellmanin uikkareihin saa uimamaisterin merkkiä, niin ainakin se kandin merkki täytyisi saada! Ensi kertaa odotetaan jo innokkaasti, jospa Beltsu sitten jo hakisi leluja vedestä:)


Illalla ohjelmassa oli molempien partapoikien agitreenit, ja olikin taas niiiiiiin hyvät treenit! Meillä on ihan parhaat koutsit:)
Treeninä oli saksalaista ja sylivekkijaakotusta, ja sekä Svensson että Bellman klaarasivat radan aikas hienosti. Meikä oli vähän myöhässä ajoittain, mutta kyllä me kaikki selviydyttiin mielestäni kiitettävästi, tai ainakin tyydyttävästi.
Voisi sanoa, että oli aika ihana perjantai!

Lenkkeilyä ja lepoa

Kovakuntoisinkaan partapoika ei jaksa juosta, sukeltaa lumessa, kieriä hangessa eikä leikkiä kavereiden kanssa, jos ei lepää välillä. Svensson ja Bellman ovat oivaltaneet levon tärkeyden:)

Partapoikien ikioma metsälenkkipolku on taas hyvässä kävely- ja juoksukunnossa pakkaspäivien ansiosta. Siellä pääsee mukavasti spurttailemaan. Toivottavasti edessä on hankikantokelejä, niin riekkumisen voi laajentaa polulta hangelle.


Huomenna onkin sitten jännittävä päivä, eli Bellmanin elämän ensimmäinen uintivuoro koirakylpylässä. Saakohan Beltsu heti uimakandin merkin uikkareihinsa?

Agiliitoa ja paimennusta

Koska uudenvuoden päivä osui tänä vuonna lauantaiksi ja siis vapaapäiväksi, piti päivä viettää parhaalla mahdollisella tavalla: agikisoissa. Tarjolla oli Hyvinkäällä kaksi starttia maksiykkösille, ja sinnehän laitettiin joulun tienoilla vetämään Bellmanin osallistumisilmo. Svenssonkin olisi mielellään lähtenyt karkeloihin mukaan, mutta edelliset agikisat neljä viikkoa aikaisemmin -molemmilla kolme starttia päivän aikana- osoittautui sen verran rankaksi rupeamaksi, että päätin keskittyä tällä kerralla vain toiseen koiraan.
Kun suurin osa suomalaisista näytti vielä nukkuvan uudenvuoden biletystä pois päästä, me Bellmanin kanssa kurvailimme jo aamuhämärissä kovaa kyytiä auraamattomilla lumisilla teillä kirsu kohti Hyvinkäätä. Ihan pikkuisen käväisi mielessä, josko ne kaksi puuttuvaa nollaa napsahtaisi heti vuoden ekana päivänä...edellispäivän treeni hallilla oli hyvä: treenasimme pelkästään lähdössä paikalla pysymistä ja kontakteja. Ei mitään ongelmaa. Siis treeneissä.
Kisoissa sitten Beltsu varasti molemmissa lähdöissä ja loikki kontaktit komeasti yli. Ohjauskin oli vähän mitä sattui. Päivän saldona siis kaksi aika kehnoa hyllyä, hieman harmistunut ohjaaja ja aina iloinen partacollie, tuli radalta millainen tulos tahansa:)

Koska Bellman pääsi aksaamaan, pääsi Svensson heti vuoden kolmantena päivänä oman lempilajinsa pariin eli paimennustreeneihin. Paimennusvuosi onkin alkanut Svenssonilla tosi hienosti: Svensson hoitaa homman herrasmiehen elkein; poissa on kiihkeä ja pöksyissään pysymätön partapoika, tilalla rauhallinen ja kuuliainen(!) Herr Svensson. Nyt on takana jo kolme treeniä runsaan viikon sisällä ja hyvä treenifiilis on jatkunut, vaikka treenit ovat vaikeutuneet. Jospa me vihdoinkin päästäisiin lajissa vähän eteenpäin:)
Bellman on myös jatkanut paimennustreenejä. Beltsulle paimennus ei ainakaan vielä ole kolahtanut niin kovasti kuin Svenssonille, ja sen treeni onkin ollut vähän sellaista aaltoliikettä. Viime viikon harjoituksissa Beltsu otti nokkiinsa kun komensin sitä sen mielestä vähän liian kovalla äänensävyllä, ja lopetti työskentelyn siihen paikkaan. Tällä viikolla taas Bellman on kuljettanut lampaita jopa innokkaasti. Ehkä Beltsustakin vielä kuoriutuu aimo paimenpoika!

Uudet sivut ja bloggailua uuden vuoden kunniaksi

Svenssonin ja Bellmanin vanhat kotisivut alkoivat olla jo aikansa eläneet, joten partispoikien kuulumisia naputellaan jatkossa nopeammassa ja näppärämmässä blogissa. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!