Jalkapuolipotilas

Jalkapuolipotilas Svensson nukahtaneena pihalla pallo suussa.

Kyllä se vaan niin on, että aina roiskuu kun rapataan. Eilisistä paimennustreeneistä palautui kotiin kaksi hyvin kuraista koiraa, joista toinen kinkkasi kolmella jalalla. Ja sehän tiesi lääkärireissua ja rahan menoa. Voihan huokaus.
Paimennustreeni meni kyllä oikein hienosti. Svensson sai kunnian hakea lampaat pihatosta, ja Svensson hoiti homman todella mallikkaasti. Kun avasin oven ja menimme Svenssonin kanssa pihalle, lampaat tietysti ryntäsivät toisesta ovesta sisään lampolaan. Menimme perässä lampolaan, ja kerroin Svenssonille, että lampaat pitäisi saada ulos => Svensson hoiti homman, lampaat ulos, ja ovi kiinni. Ajoimme lampiset toisen oven eteen, josta Marika nappasi neljä lammasta treenipaikalle. Svensson katseli tyytyväisenä vierestä, ja sitten päästiinkin saman tien treenaamn ihan kunnolla.
Svenssonin eka sessio meni ihan hienosti, enkä kovin pitkää treeniä sen kanssa ottanutkaan, kun sillä oli alla tuo tärkeä lampaidenhakutyö. Svenssonin jälkeen pääsi kehiin Bellman, joka teki  hommia hyvin siihen asti kun treeniä tuli odottamaan toinen koira, joka kävi aivan erityisen kuumana. Beltsu paineistui toisen koiran älämölöilystä niin kovin, ettei oikein halunnut tehdä hommia. Kyllä Beltsu lopulta kokosi itsensä ja teki pari mukavaa kuljetusta, mutta se oli silminnähden tyytyväinen, kun pääsi autoon huilaamaan.

Svenssonin toinen treeni ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, kun se loukkasi itsensä. Jätin Svenssonin istumaan ja odottamaan, kun itse kävelin vähän matkan päähän tarkoituksena lähettää Svensson lampaiden luo. Svenkka lähti aivan yllättäen ennen kuin annoin luvan, säntäsi lampaiden luo ja taisi napsasta yhtä lammasta pehvakarvoista, ainakin sen suusta löytyi hirveän iso kasa villaa...
Olin hieman kiukkuinen, sillä Svensson ei ole tehnyt tuota pitkään aikaan, viimeksi varmaan viime kesänä. Se on ollut hyvin hanskassa, mutta nyt taisi olla herralla kevättä rinnassa, grr. No, pidin puhuttelun ja Svensson oli kovin pahoillaan:) Ja sitten se alkoi nostella toista etujalkaansa. Ajattelin, että se on vain venähtänyt, mutta kotona sitten huomasin, että kannuskynsi repsotti ikävästi. Henkka lähti viemään potilasta lääkäriin, jossa potilas sitten rauhoitettiin, ja revennyt kannuskynsi otettiin kokonaan pois. Nyt Svensson sairauslomalla ja antibioottikuurilla. Toivottavasti Svensson oppi taas tästäkin jotain.
Koska Svensson ei voinut enää treenata, vaihdoin pikaisesti koiria ja otin Bellmanin kanssa toisen treenin. Olin tosi tyytyväinen, että Beltsu teki töitä kuin mitään häiriötä olisi siellä koskaan ollutkaan. Koiranhan ei pitäisi tietenkään ottaa paineita tuollaisista, mutta tuo Pusuhuuli on hieman pehmonsorttinen partis. Tai ehkä se vain esittää olevansa:)

Harmittaa vietävästi, että joudumme Svenssonin kanssa jättämään ensi lauantain agikisat väliin. Mutta onhan Bellman sentään mukana niissä geimeissä. Jospa niitä nollia alkaisi pikkuhiljaa tulla...

Voihan räkä!

Olin ilmoittanut Svenssonin ja Bellmanin Liedon eilisiin agikisoihin, mutta kisat jäivät meille vain haaveeksi. Torstaina iskenyt flunssa äityi sen verran sitkeeksi taudiksi, että vielä eilen oli pää niin täynnä räkää, ettei sellaisella päällä agiratoja kyllä mennä. Ja noiden poikien kanssahan tunnetusti mennään ja lujaa. No, kisoja tule ja menee; seuraavat startit ovat ensi lauantaina Showlinkillä ja sinne mennään taas yrittämään onneamme:)
Agilitykisojen sijaan suuntasimme Henkan kanssa Espooseen ensin ihanaan Plantageniin kukkaostoksille. Kevään ensimmäiset narsissit ja helmililjat ilostuttavat nyt pihalla, ja muutamat krassit kasvavat työpöydällä. Ihanaa, kun tulee kevät:)
Tällä viikolla ehdittiin käydä opiskelemassa paimennusjuttuja peräti kahtena päivänä, maanantaina ja torstaina. Svenssonin kanssa ollaan opiskeltu niin vaikeita juttuja, että meillä molemmilla on ollut pää ihan sekaisin. Mutta koko ajan mennään eteenpäin, ei suurin askelin, mutta eteenpäin kuitenkin:)
Bellmanin kanssa ollaan nyt keskitytty hakukaariin. Ne menevät jo aika mukavasti haukun säestyksellä:) Vasen puoli vähän tökkii, sillä Beltsulla on ollut koko ajan vaikeuksia kiertää vasemmalle. Ja tarkkana täytyy olla, etten komenna liikaa. Sellainen ei nimittäin sovi Pusuhuulen arvolle lainkaan; herra voi lopettaa työskentelyn kokonaan ja mennä ulko-oven viereen istumaan merkiksi, että nyt riitti:)

Kevättä kohti

Partapoikien blogipäivityksessä on ollut aika pitkä tauko, mutta partapojat eivät ole kadonneet minnekään. Äitini poismeno helmikuussa ja hautajaiset kuukausi sitten ottivat sen verran koville, että kaikkeen tekemiseen ei vaan riittänyt rahkeita. Mutta jospa elämä tästä taas alkaisi rullata mukavammin, ja kevätkin tekee tuloaan.
Svensson ja Bellman ovat kaikesta huolimatta päässeet harrastamaan ihan sydämensä kyllyydestä: agia ja paimennusta joka viikko, ja lisäksi ihania pitkiä metsälenkkejä:)
Lauantaina kävin molempien murusten kanssa loikkimassa oman seuramme järjestämässä Hallicupin viimeisessä osakilpailussa. Ei mennyt ihan putkeen (tai nimenomaan putkeen meni, kun niitä veivattiin radalla moneen kertaan), mutta tulokset sentään molemmille. Svensson nappasi radalta 10 virhettä ja yli 10 sekkaa alle ihannejan. Bellmanin kanssa sählättiin radalta 20 virhepistettä ja yli 11 sekkaa alle ihanneajan. Niillä päästiin kuitenkin pisteille, Svensson oli muistaakseni kuudes ja Bellman kahdeksas.
Hieman yllätyin, kun Beltsu sijoittui cupin kokonaiskilpailussa maksikisaavien sarjassa komeasti kakkoseksi. Meillä oli kuitenkin vain yksi osakilpailuvoitto, yksi nelossija ja pari heikompaa. Mutta kyllähän meille kakkosija ja lahjakortti Lägin virallisiin kisoihin kelpasi vallan hyvin!
Eilen sunnuntaina pakkasimme haukut autoon ja kurvailimme Hankoon rakkaan isosiskoni ja miehensä luo. Suunnitelmissa oli lähteä pitkälle päiväretkelle eväinten kera, mutta sää oli niin sumppuinen ja ikävä, että teimme vain noin tunnin lenkin meren rannalla ja evästimme sisätiloissa.

Tuossa yläpuolella Svensson nautiskelee sydämensä kyllyydestä talven viimeisestä reissusta meren jäälle. Ihan rannassa oli vielä jäätä, mutta muutaman metrin päässä oli jo isoja sulapaikkoja, joten haukut eivät voineet ottaa kovia spurtteja kohti taivaanrantaa:)

Tänään aamulenkillä huomasin harmikseni, että koko talven niin hyvin palvellut metsäpolku ei ole enää kävelykelpoinen. Välillä upottiin poikien kanssa ihan kainaloon asti, kun yritimme rämpiä eteenpäin lumessa. Tästä lähtien on tallusteltava vain tietä pitkin -tylsääkin tylsempää- ja odottaa, että lumet sulaisivat sen verran, että metsässä pystyisi taas kävelemään.
Vetäistiin tänään lähes 12 kilometrin kävelylenkki. Nyt molemmat ovat ihan kerällä lattialla keräämässä voimia seuraavaan koitokseen eli iltapäivän paimennustreeniin:)