Partoja ja vähän pienempiä partoja

Ensin vähän lämmitellään...

...ja sitten ravistellaan

Sitten odotellaan, että joku tulisi taistelemaan kepistä...

...ja sitten juostaan keppi suussa karkuun...ja pujottelukepit odottavat lumessa parempia pujottelusäitä.

Ja taas mennään! 

Tässä ollaan jo tutustumassa Bellmanin sisarpuoliin...

...jotka näyttivät kovin hurmaavilta!

Vai mitä sanotte tästä?

Mallina olo on rankkaa....

...ja joskus saattaa väsähtää kesken poseerauksen.

Kuka voisi vastustaa?

Tyttöystäviä, agiliitoa ja lampaanhajua, eikun -tuoksua:)

Neljä partista on aika paljon enemmän kuin kaksi partista. Jalkoja on tuplasti lisää, ääntä on tuplasti lisää, risuja on tuplasti lisää. Tässä tapauksessa ääntä ja risuja on tosin triplasti lisää. Svenssonin ja Bellmanin tyttöystävät Raisu ja Selma ovat saapuneet kylään:)
Meillä on perjantaista asti painittu, juostu kilpaa, taisteltu kepeistä, vedetty hännästä, purtu korvasta, nuoltu suupieliä ja heilutettu vinhasti häntää, kun kaverukset ovat nauttineet partismaisesta yhteiselosta. Kovin onnellisilta nuo partakaverit vaikuttavat; juuri tätä kirjoittaessa mustat rötköttävät lattialla vieri vieressä. Hiekkapoika Bellman on tapansa mukaan loikoilemassa saunan viileällä kivilattialla.
Eilen sunnuntaina vierailevat tähdet saivat jäädä kotiin nukkumaan, kun minä iskin jo ennen aamuseitsemään tietä Svensson ja Bellman kyydissä. Suuntana oli Kirkkonummi ja agikisat. Oikeasti, onko järkeä herätä vapaapäivän aamuna vapaaehtoisesti klo 6 ja startata kaksi tuntia myöhemmin agiradalla? Ei ole. Mutta siellähän me kuitenkin oltiin, ihan yhtä pirteinä kuin muut kisaajat...
Ensin starttasin Svenssonin kanssa hyppyradalla. Olin sen verran väsynyt, että en tajunnut edes jännnittää, ja se oli hyvä juttu se. Svenssonkin oli vielä aamupöpperässä, eikä ehtinyt kerätä kierroksia. Meillä meni rata niin hyvin kuin vain mennä voi. Tai no, olisihan se nolla saanut tulla, mutta en valita. Tuloksena oli kaksi riman pudotusta, aika yli 13 sekkaa alle ihanneajan ja tuloksena siis 10. Molemmat rimat putosivat tiukoissa kurveissa. Pujotteluun meno ja pujottelu meni komeasti, ja muutamat pakolliset valssit kuin valssi:) Oikein hienoa!

Hypärin jälkeen Svensson pääsi häkkiin jatkamaan kesken jääneitä uniaan, ja estradille astui Bellman. Ekalla agiradalla tuloksena Svenssonin tapaan kymppi. Toinen virhe tuli A:n alastulolta, toinen puomin alastulolta. En varmistanut kontakteja tarpeeksi, vaikka olisi pitänyt. Että otti päähän. Mutta muuten oikein kelpo rata, ja ihaneaika yli 10 sekkaa alle. Not bad!
Toinen agirata lähentelikin jo grande katastrofia. Beltsu jostain syystä hyppäsi renkaan kahdesti renkaan välistä, joista tuli kiellot. Sitten pari virhettä muuten, ja kolmas kielto tuli radan loppupuolella, kun en saanut Beltsua menemään hankalasta kulmasta putkeen.
Mutta kokonaisuutena tosi kiva kisapäivä, ja päästiin jo puolenpäivän aikaan köröttelemään kohti kotia.

Mukavat vapaapäivät huipentuivat tänään, kun Svensson ja Bellman pääsivät toisen lemppariharrastuksensa eli paimennuksen pariin. Tänään oli molemmilla niin onnistuneet treenit, että ei oikeastaan paremmasta väliä. Molemmat olivat eka treenin pienessä aitauksessa lampaiden kanssa, ja molemmat toimivat kuin unelma. Bellmania vähän jänskätin, sillä se ei toimi kovin hyvin pienessä tilassa lampaiden kanssa, mutta nyt ei ollut yhtään mitäään ongelmaa. Beltsu vaan  yhä yrittää napsia lampisia pehvasta, mutta eiköhän se jää pois ajan kanssa.
Bellman teki vain yhden treenin, Svensson pääsi toisella sessiolla jatkaman viime viikon vaikeaa poikittaiskuljetusta. Svensson oli aivan selvästi pohtinut asioita: nyt se teki niin monta hienoa kuljetusta, että päässä on ollut pakko raksuttaa.
Me kurvailtiin kotiin hymy karvaisilla ja hieman karvattomammalla huulilla. Ihana treenipäivä!

Nenäpäivä

Pirteä pakkaspäivä sai pohtimaan koiran kirsua. Koiran, tässä tapauksessa tietysti partacollien, kirsu on sitten mainio kapistus. Se voi olla musta -kuten tuossa yläpuolella nenämallillamme Svenssonilla, ruskea, sininen tai vaaleanpunainen kuten toisella nenämallillamme Bellmanilla, jonka kirsua voi ihastella tuossa hieman alempana.
Kaikkihan tietävät, että koiran nenä haistaa aika monta tuhatta, tai peräti miljoona kertaa paremmin ja tarkemmin kuin meidän ihmisten vastaava ruumiinosa. Ei lainkaan huonosti:)

Svenssonin kirsu on kuin lakritsia. Tai salmiakkia. Tai vaikka iso nokipala. Useimmiten taidan kutsua Svenssonia lakritsinenäksi, sillä sitä kirsu mielestäni eniten muistuttaa.
Ekalla partiksellani Henkalla oli sininen kirsu. Se oli kuin iso mustikka keskellä päätä. Tyhmempi olisi saattanut luulla, että Henkalla oli aina kylmä, kun nenäkin oli sininen, mutta toisaalta Henkkaa olisi voinut luulla kirsun värin perustella myös siniveriseksi:)

Ruskeista partiskirsuista minulla ei ole syvällisempää ja omakohtaisempaa kokemusta, mutta vaaleanpunaisista kirsuista sitäkin enemmän. Tai oikeastaanhan Bellmanin nenä on kinuskin värinen, tai toffeen, mutta nehän nyt ovat melkein sama asia. Joku voisi sanoa Bellmanin nenää punaiseksi, mutta en minä. Paitsi, että jouluna Bellman on itseoikeutetusti meidän perheen Petteri Punakuono.

Ja kun vauhtiin päästiin, mietitäämpä partiskirsun mallia ja kokoa. Svenssonilla on aika tavallisen kokoinen ja muotoinen nenä, kuten kai medelsvenssonilla kuuluukin olla. Myös Beltsun nenä on kokoa L. Ainoalla tyttöpartiksellani, edesmenneellä Hertalla oli pieni pikimusta nenä. Hertan kirsu oli aatelismallinen, eli hieman kyömy. Vaikka nenä oli pieni, hajuaisti oli melkoinen: Hertan nenä haistoi herkun kuin herkun, mistä tahansa.

Svensson ja Bellman lähtevät nyt nenineen kohti agilityhallia, jossa on tarjolla perjantai-illan ratakiemurat ja -koukerot!

Pirtsakkaa pakkaspaimennusta bäiden parissa

Meidän partapoikien actionit ovat viime päivien aikana olleet lenkkeilyä raikkaassa pakkassäässä ja paimennusta treenipaikallamme Somerolla. Viime lauantaina viihdyimme Somerolla paimennuspäivässä varhaisesta aamusta pitkälle iltapäivään ja sen jälkeen oltiinkin koko porukka aivan tattis.
Paimennuspäivissä systeemi Svenssonin ja Bellmanin osalta on ollut se, että Svensson treenaa koko rahan edestä, mikä tarkoittaa yhteensä neljä treeniä, kaksi aamupäivällä ja kaksi lounaan jälkeen iltapäivällä. Bellman taas treenaa siitä vain puolet, eli yksi treeni aamupäivällä ja yksi iltapäivällä. Svenssonhan rakastaa paimennusta enemmän kuin mitään (luulisin), ja neljä treeniä ei tunnu missään, paitsi onnellisena väsymyksenä päivän jälkeen. Bellmanille neljä treeniä olisi liikaa, sen herkkä luutunsoittajan pää ei vielä kestä sellaista armotonta menoa, jota vain lampaat voivat tarjota. Joten puolikas treenipäivä on Beltsulle passeli, ainaklin tällä haavaa.
Svensson ja muut partakaverit (lukuunottamatta Beltsua ja muita aloittelijoita) treenasivat aika vaikeita juttua, esimerkiksi poikittaiskuljetusta. Se oli sekä Svenssonille että etenkin mulle ihan liian vaikeaa; tuntui, että olin aina aivan väärässä paikassa, enkä sitten osannut koiraanikaan neuvoa. Mutta, mutta: kun sitä vaan hiottiin ja hiottiin, niin jonkinlaisen välähdyksen näin Svenssonin karvaisessa päässä. Ja ehkä omassa, hieman karvattomammassa päässä. Kyllä se siitä!

Lisäksi harjoiteltiin häkitystä ja muuta mukavaa, enimmäkseen sellaisia perusjuttuja. Bellmanin kanssa keskityin vain kuljetukseen. Sitten tein sen virheen, että kielsin Beltsua jostain, ilmeisesti liikkumisesta liian lähellä lampaita. Siitähän tuo luutunsoittaja otti nokkiinsa ja meni ulko-oven eteen istumaan. ''Siinähän treenaat, minä lähden täältä pois just nyt.''

Paimennuspäivän jälkeen nukuttiin kaksi yötä ja maanantaiaamuna taas takaisin Somerolle aamutreeneihin. Svenssonin kanssa jatkettiin poikittais- tai sivuttaiskuljetusharjoitusta, ja nythän tuo Sven-Göran oli jo yöt nukuttuaan oivaltanut jutun jujun paremmin kuin lauantaina. Kauhean hidasta tämä edistyminen on, mutta kyllä se siitä, vaikka ihan naperon askelin:)
Ja sitten Bellman: se oli kuin herra ja hidalgo lampaiden kanssa, ei nokkiin ottamista, vaan itsevarmasti paineli lampaiden perässä (ja yritti näykkiä niitä pehvakarvoista, mikä ei oikeasti ole sallitua). Jäipä hyvä mieli treeneistä!

Sylivekkijaakotusniistopersjättö ja pää ihan sekaisin

Erikoinen viikko takana: vain yhdet treenit, muuten viikko soljui mukavasti metsälenkeillä. Viikon ainoat treenit olivat sitten sitäkin antoisammat, jälleen kerran. Perjantai-illan agihuumassa kiemuraisia ohjauskuvioita tarjoili koutsimme Marju, ja illan treemana olivat nuo otsikon nimet, joita tällainen 90-luvun agioppilas yrittää omaksua. Aika hyvin on jo muistissa, mitä mikäkin nimi tarkoittaa, mutta niiden omaksuminen käytännössä onkin sitten aivan toinen juttu. Saati että niitä uskaltaisi  joskus käyttää kisoissa. Huh.
Bellman pääsee yleensä ensimmäisenä radalle ja Svensson saa jäädä häkkiin odottelemaan. Bellman kuumuu niin paljon, että sen on parempi päästä purkamaan heti energiansa, ja treenin jälkeen se onkin suhteellisen rauhallinen häkissään. Illan treeni meni Beltsun kanssa mukavasti, siis sitten kun itse opin olemana oikeassa paikassa ja näyttämään oikein. Siitä olen tyytyväinen, että lähdössä paikallaolo sujuu jo oikein hienosti, eikä siinä oteta varaslähtöä oikeastaan ollenkaan. Mutta, mutta: saas nähdä, että kun seuraavan kerran mennään kisoihin, jätkä karkaa radalle välittömästi kun olen laittanut sen istumaan lähtöön. Hope not.
Niin, Beltsun kanssa siis hyvä treeni. Svensson meni myös mallikkaasti, siis siihen asti kun se juoksi mun kanssa kilpaa puomilla -siis minä puomin vierellä- ja yritti lentää alastulon. Niinhän siinä kävi, että koira lensi suoraan eteeni ja meinasin kaatua koirani päälle. Ei kun puomi uudelleen, ja sitten Svenssonin housut tutisivat. Uusi puomiyritys kesti lähemmäs 10 minuuttia, ennen kuin mösjöö uskalsi tassutella sen päästä päähän. Huoh.

Ne perjantain treeneistä. Onni potkaisi, kun pääsin nappaamaan Lägin tuntipörssistä eiliseksi molemmille pojille ylimääräiset tunnit. Parasta oli se, että tunnin teemana oli kontaktit, siis juuri sitä, mitä kipeästi tarvitsemme.
Oikein hyvää kontaktitreeniä olikin. Hassua oli, että perjantai-iltana puomilta pudonnut Svensson meni puomin heti ihan ookoo, ilman mitään ongelmaa. Mutta ei kyllä yrittänyt enää lentää alastuloa, vaan kontakti otettiin oikein  nätisti:)
Mentiin kontakteissa ainakin askel eteenpäin. Nyt vaan täytyy itsekseen ahkerasti treenailla niitä, että ne kontaktit oikeasti iskostuisi noiden karvaisten kavereiden päähän!

Uusi viikko alkoi tosi komeasssa talvissäässä. Tänään taitaakin olla ohjelmassa lumikenkäilyä:) Huomenna pojat pääsevät pitkästä aikaa paimentamaan, ja lauantaina on luvassa paimennusta koko päivän. Bää!