Kevättä kohti

Partapoikien blogipäivityksessä on ollut aika pitkä tauko, mutta partapojat eivät ole kadonneet minnekään. Äitini poismeno helmikuussa ja hautajaiset kuukausi sitten ottivat sen verran koville, että kaikkeen tekemiseen ei vaan riittänyt rahkeita. Mutta jospa elämä tästä taas alkaisi rullata mukavammin, ja kevätkin tekee tuloaan.
Svensson ja Bellman ovat kaikesta huolimatta päässeet harrastamaan ihan sydämensä kyllyydestä: agia ja paimennusta joka viikko, ja lisäksi ihania pitkiä metsälenkkejä:)
Lauantaina kävin molempien murusten kanssa loikkimassa oman seuramme järjestämässä Hallicupin viimeisessä osakilpailussa. Ei mennyt ihan putkeen (tai nimenomaan putkeen meni, kun niitä veivattiin radalla moneen kertaan), mutta tulokset sentään molemmille. Svensson nappasi radalta 10 virhettä ja yli 10 sekkaa alle ihannejan. Bellmanin kanssa sählättiin radalta 20 virhepistettä ja yli 11 sekkaa alle ihanneajan. Niillä päästiin kuitenkin pisteille, Svensson oli muistaakseni kuudes ja Bellman kahdeksas.
Hieman yllätyin, kun Beltsu sijoittui cupin kokonaiskilpailussa maksikisaavien sarjassa komeasti kakkoseksi. Meillä oli kuitenkin vain yksi osakilpailuvoitto, yksi nelossija ja pari heikompaa. Mutta kyllähän meille kakkosija ja lahjakortti Lägin virallisiin kisoihin kelpasi vallan hyvin!
Eilen sunnuntaina pakkasimme haukut autoon ja kurvailimme Hankoon rakkaan isosiskoni ja miehensä luo. Suunnitelmissa oli lähteä pitkälle päiväretkelle eväinten kera, mutta sää oli niin sumppuinen ja ikävä, että teimme vain noin tunnin lenkin meren rannalla ja evästimme sisätiloissa.

Tuossa yläpuolella Svensson nautiskelee sydämensä kyllyydestä talven viimeisestä reissusta meren jäälle. Ihan rannassa oli vielä jäätä, mutta muutaman metrin päässä oli jo isoja sulapaikkoja, joten haukut eivät voineet ottaa kovia spurtteja kohti taivaanrantaa:)

Tänään aamulenkillä huomasin harmikseni, että koko talven niin hyvin palvellut metsäpolku ei ole enää kävelykelpoinen. Välillä upottiin poikien kanssa ihan kainaloon asti, kun yritimme rämpiä eteenpäin lumessa. Tästä lähtien on tallusteltava vain tietä pitkin -tylsääkin tylsempää- ja odottaa, että lumet sulaisivat sen verran, että metsässä pystyisi taas kävelemään.
Vetäistiin tänään lähes 12 kilometrin kävelylenkki. Nyt molemmat ovat ihan kerällä lattialla keräämässä voimia seuraavaan koitokseen eli iltapäivän paimennustreeniin:)